Kaikki hyvin? Kaunis Daisy ja hänen elämänsä tärkeät miehet: Nick-serkku (vas.), rakastettu Jay Gatsby ja rikas mutta tylsä aviomies Tom Buchanan.
Rakkaudella on mahtavat kulissit
Kirjailija F. Scott Fitzgerald (1896–1940) on yksi Yhdysvaltojen suuria nimiä 1900-luvulta. Hän jätti jälkeensä viisi romaania ja kymmeniä novelleja sekä osuvia kuvauksia ensimmäisen maailmansodan aikana aikuistuneista nuorista, heistä joista käytettiin nimeä ”kadotettu sukupolvi”.
Kuuluisimpia hänen kirjojaan on The Great Gatsby – Kultahattu (1925). Kirja on tehty elokuvaksi vuosina 1926, 1949, 1974, 2000 ja nyt 2013.
Mikä tarinassa sitten viehättää? Kirjan uusin, Baz Luhrmannin ( Moulin Rouge 2001, Australia 2008) ohjaama elokuvaversio käyttää hyväkseen kaikki nykytekniikan mahdollisuudet mahtavaan spektaakkeliin.
Rikkaan Jay Gatsbyn kartanossa vietetään railakkaita juhlia, joissa lasit eivät tyhjene eikä hiljaista hetkeä synny. Vieraiden tungos täyttää salit, mutta salaperäinen isäntä itse pysyy syrjässä.
Silmät suurina menoa katselee Keski-Lännestä New Yorkiin muuttanut pörssimeklari, 29-vuotias Nick Carraway ( Tobey Maguire ). Hän asuu Gatsbyn naapurissa ja kartanon salaperäinen isäntä kiehtoo häntä tavattomasti.
Leonardo Di Caprio on mainio valinta Gatsbyn osaan. Kun vuosia on tullut lisää, miehen charmi on vain lisääntynyt. Hänessä on ylimielisyyttä, herkkyyttä, laskelmoivuutta ja ujoutta herkullisena sekoituksena.
Elokuvan keskeisiä miehiä liittää toisiinsa lumoava Daisy Buchanan ( Carey Mulligan ), Nickin serkku. Vanhaa rahaa edustaa aviomies, Joel Edgertonin esittämä Tom Buchanan.
Gatsby ei asu sattumalta vastapäisellä rannalla kuin Daisy: heillä on yhteinen menneisyys, jonka Gatsby haluaa takaisin. Gatsby ei ole myöskään sattumalta sitä, mitä hän on: hän on rakentanut itsensäkin kelpaamaan Daisylle.
Elokuvan kertojana toimii Carraway. Hän näkee Daisyn ja Gatsbyn intohimon, kuulee tunnustuksia siitä, että suureelliset kulissit on rakennettu vain naista varten. Vain hänen takiaan Gatsby seisoo öisin rannalla ja ojentaa kätensä vastarannan laiturivaloa kohti. Nyyh!
Tragediahan siitä tulee. Kirjan lukeneet tietävät, että näin intohimoiselle rakkaudelle on harvoin tilaa.
Vahinko vaan, että en ollut ihan vakuuttunut tämän Daisyn lumovoimasta. Elokuvan miehissä on särmää paljon enemmän. Kaunis Daisy herättää halun, mutta ratkaisevalla hetkellä uskallus ei riitäkään.
Loppupuolella elokuva vakavoituu entisestään pohtiessaan ihmisen pyrkimystä haaveidensa toteuttamiseen. Vaikka haave tuntuu olevan niin lähellä toteutumistaan, ihan käden ojentaman päässä, se väistyy yhä uudelleen. Tulevaisuudessa ei odota uudelleen henkiin heräävä menneisyys.
Ihminen juoksee silti päivä päivältä lujemmin unelmansa perässä ja kurottaa yhä kauemmas huomaamatta sen turhuutta. ”Niin me kamppailemme, vastavirtaan kuin veneet jotka alituisesti ajautuvat takaisin menneisyyteen.”
Marja Kuparinen
The Great Gatsby – Kultahattu.
Ohjaus Baz Luhrman.
Elokuvateattereissa parhaillaan.
Jaa tämä artikkeli: