Rikki menneet. – Kun ihminen tuntee todellisen itsensä, hän sallii toisille persoonallisia piirteitä eikä pakota muita oman muottinsa mukaisiksi. Ehjä sallii helpommin virheitä. Kun olen ehjä, en odota muilta täydellisyyttä vaan inhimillisyyttä. Jokainen tekee parhaansa tässä hetkessä niillä taidoilla, jotka itsellä on, sanoo psykoterapeutti Altti Outinen. Kuva: Sirpa Päivinen

Rakkauden korjaussarja

Hyvän kumppanin löytäminen voi tuntua mahdottomalta. Kun oikea sitten osuu kohdalle, hänet tunnistaa heti – jos tuntee itsensä.

• 02.05.2011 14:17

Jari kävi pikkukaupungin lukiota, kun hän alkoi seurustella rinnakkaisluokalla olevan Tiinan kanssa. Tiinan kotona elettiin boheemia taiteilijaelämää, joka rikkoi normaalin kaupunkilaisen totunnaisuuden rajat. Jari puolestaan kasvoi voimakkaasti uskonnollisessa kodissa, jossa isommat sisarukset olivat katkoneet tieltään ahdasmielisyyden kahleita.

Tiinasta Jari aisti vapauden ja hän tunsi heti vetoa nättiin tyttöön. Se oli Jarin ensimmäinen vakava ihmissuhde. He menivät pian naimisiin.

– Tosin se oli päähänpisto. Vaimoni ei varmaankaan ajatellut avioliittoamme lopulliseksi. Hänelle se oli ikään kuin ”konservatiivista kapinaa” eli vastaisku omien vanhempiensa liberaaliudelle, Jari sanoo.

Naimisiin meno sopi hyvin Jarin suvun herätyskristilliseen ilmastoon, jossa ihanteena on, että uskovainen löytää ”sen oikean” heti eikä seurustele pitkään tai varsinkaan useiden kumppanien kanssa.

Jarin ja Tiinan liitto oli tietyssä mielessä perfect match. ”Pikkuvanhaksi” itseään kuvaava Jari oli Tiinan turvahahmo, jonka aikuismaiset otteet selkiyttivät ja antoivat suunnan. Sitten tuli muutto Helsinkiin. Kaupungin humussa molemmat aikuistuivat.

– Melko pian muuton jälkeen avioliitto lakkasi olemasta ajankohtainen muoto vaimoni kapinalle. Helsingissä hän itsenäistyi eikä tarvinnut enää turvahahmoakaan. Toisaalta pikkuvanhan rooli karisi minulta pois. Lisäksi vaimoni halusi lapsen, mutta minä en.

Se rakkaustarina olikin sitten siinä. Eropaperit pantiin vetämään, ja Jari muutti pieneen yksiöön. Samana vuonna Suomessa erosi 13 355 muuta paria. Nykyään eronneita miehiä on Helsingissä yhteensä noin 26 300.

Helsinkiläisten ikäluokassa 25–39-vuotiaat on yhteensä noin 100 000 naimatonta tai eronnutta. Heistä miehiä oli vuoden 2009 alussa jonkin verran enemmän kuin naisia. Seurustelevien määrää ei luonnollisesti tiedetä, mutta vuonna 2010 Helsingissä oli 148 312 yksinasuvaa.

Määrä on lähes puolet Helsingin kaikista asuntokunnista. Joukossa on hyvinkin iäkkäitä leskiä. Sinkkujen määrän täytyy olla kymmenissä tuhansissa.

Yksi heistä on juuri 36 vuotta täyttänyt Johanna. Hän on akateemisesti koulutettu humanisti. Elämänsä aikana Johannalla on ollut kaksi pidempiaikaista seurustelusuhdetta. Sinkkuna hän on ollut kahdeksan vuotta.

– Välillä tulee kausia, jolloin toivon, että löytäisin hyvän parisuhteen, mutta yritän olla ajattelematta asiaa liikaa, koska siitä tulee helposti vähän epätoivoinen olo. Hyviä miehiä ei vain löydy, Johanna sanoo.

– Tietenkin minulla on romanttisia haaveita, halu jakaa ilot ja surut tasaveroisesti. Välillä on myös aikoja, jolloin olen aivan hirveästi halunnut lapsia.

– Haluaisin yhden kerran kokea rakkauden, jossa kumppani olisi koko sydämestään valinnut minut. Toiseksi arvot ovat tärkeitä. Niihin kuuluvat ympäristö, ei liian pröystäilevä elämäntyyli ja tasa-arvo. Mutta tämän listan kohdalla jo tuntuu, että mahdotonta.

– Enkä sentään halua mitään ristiveristä syvänmeren sukeltajaa, joka osaa Shakespearen sonetteja ulkoa!

Ei kuulosta kovalta, mutta yhtä seikkaa ei voi ohittaa. Yhteiskunta on muuttunut.

Vielä Johannan vanhempien nuoruudessa pidettiin ihan järkevänä, että nainen on miehen alamainen.

– Meillä kotona äiti käytti äärimmäisesti energiaa kannatellakseen heikkoa miestään. Kannattelija itse ei tietenkään saa koskaan olla heikko. Siten minustakin on tullut vahva.

Enää vanhan liiton sovinisteilla ei ole saumaa. Se johtuu siitä, että naiset ovat ottaneet paikkansa tasa-arvoisina suhteessa miehiin. Johannan mielestä naisten kulttuurinen vallankumous on tapahtunut aiemmin kuin miehillä.

– Epätasa-arvon myötä naisilla on ollut valmiutta problematisoida omaa olemista eri tavalla kuin miehillä. Vanhan maailman mies ei enää pärjää modernille, tasa-arvoiselle naiselle. Miehet tulevat jälkijunassa, ja se on yksi syy siihen, että miehet ja naiset eivät pariudu.

Sinkkuus ei silti lähtökohtaisesti ole surkuttelun aihe.

– Seksiä minulla on riittävästi, siitä ei ole kyse. En vain ole valmis kenen tahansa kanssa tai millä tahansa ehdoilla, Johanna sanoo.

Ja kun on muutaman kerran pettynyt, seula tiukentuu. Silloin tarjontaa on vähemmän.

– Tilanteeni kiteytyy siihen, että huonoa en ota, ja hyvät ovat jo varattuja.

Eivät sentään kaikki. Naimattomia ja eronneita miehiä ikäluokassa 35–44-vuotiaat oli Helsingissä vuonna 2009 yhteensä 23 117. Heistä monet tietenkin seurustelevat tai elävät kepeää sinkkuelämää. Mutta moni mies myös vakavissaan etsii pysyvää parisuhdetta, jossa on tilaisuus tulla hyväksi isäksi.

Miksi toiveet tai ihmiset eivät sitten kohtaa?

Parisuhteiden dynamiikasta puhuminen on aloitettava omasta itsestä. Munkkisaaressa vastaanottoaan pitävä hahmoterapeutti Altti Outinen nostaa työhuoneensa keskelle fläppitaulun. Tämä asia on paras piirtää.

Outinen tekee paksulla punaisella tussilla suuren pystymuotoisen ellipsin, joka kuvaa ihmistä. Hän jakaa ellipsin kolmeen segmenttiin.

– Keskimmäinen osa tarkoittaa tietoista minuutta valvetilassa tässä ja nyt. Se on se minuus, joka on tietoinen itsestään, haluistaan ja tarpeistaan, Outinen selittää.

– Ympyrän yläosa on superego eli yliminä. Se koostuu kaikista niistä käsityksistä, jotka pienestä asti iskostuvat meihin ulkoapäin. Niihin kuuluvat sosiaalinen perimä sekä maailmankatsomuksellinen normisto siitä, miten kuuluu olla ja käyttäytyä.

– Tähän osaan kuuluvat myös kaikki ne meihin lyödyt leimat, jotka olemme omaksuneet muilta ihmisiltä. Joku esimerkiksi voi uskoa, ettei osaa laulaa, koska opettaja antoi huonon arvosanan koulussa.

Ellipsin alin osa tarkoittaa tiedostamatonta viettipohjaa, alitajuntaa. Outisen mukaan se on tunteiden maailmaa.

– Tämä on minuuden kaikkein aidoin ja luonnollisin osa, hän sanoo.

– Elämme yliminän ja tiedostamattoman jatkuvassa ristitulessa. Molemmista suunnista tulee jatkuvasti ajatuksia ja impulsseja. Ne vaikuttavat tapaamme olla kontaktissa. Jos yliminä ja tiedostamaton ovat ristiriidssa keskenään, olo voi tuntua hyvinkin tukalalta.

Outisen mukaan oikeastaan kaikki ihmissuhdeongelmamme juontuvat siitä, että tietoinen minuus on puristunut alhaalta pintaan pyrkivän tunnekerroksen ja ylhäältä opittujen iskostumien väliin kykenemättä tuntemaan näitä omakseen. Silloin koettu minuus jää ohueksi, eikä ihminen tunnista tunteitaan tai tarpeitaan. ”Miltä tuntuu kehossasi?” voi olla todella vaikea kysymys.

– Länsimainen ihminen elää usein älyllisellä yläpään tasolla, jossa tunnepohja on painettu alas. Ihmissuhdeongelmien peruslähtökohta on kuitenkin se, ettemme kuule autenttisinta itseämme ja omia viettejämme vaan tukahdutamme omat tunteemme.

– Järjellä ei kuitenkaan voi rakastaa!

Jokainen meistä oppii aivan pienestä asti tietynlaisen tavan olla olemassa. Omien vanhempien käyttäytymismallit jättävät jälkensä lapsiin niin, että myöhemmän elämän eri tilanteissa lapsena opitut selviytymismekanismit napsahtavat päälle. Jarin uskovaisessa perheessä moraali oli ankaraa.

– Elin murrosikäni kokonaan salassa, mikä on hyvin tyypillistä fundamentalistisissa piireissä. Avoin kapina jäi minulta kokonaan pois, hän sanoo.

 – Näissä piireissä alkoholikokeilut ja varhaisemmat seurustelusuhteet aiheuttavat aina hyvin suurta kuohuntaa.

Jarin teini-iässä 1990-luvulla sukupuolimoraali oli suoranainen tabu, josta puhuminen koettiin ahdistavaksi.

Avioeronsa jälkeisenä syksynä Jari rakastui Maaritiin. Hänellä oli samanlainen tausta kuin Jarilla. Tälläkin kertaa nainen tuntui vapautuneelta ja sopivan anarkistiselta, sillä Jarin tavoin myös Maarit tuntui tekevän pesäeroa omaan kotiinsa.

– Suhde kuitenkin alkoi oikeastaan, kun olin vielä keskeneräinen edellisen eroprosessin kanssa. En olisi ollut valmis naimisiin, mutta vaimoni esitti suhteen jatkumisen ehdoksi avioliiton.

– Tämä vaatimus oli peräisin Maaritin kotoa. Päätin kuitenkin myöntyä.

Liitto oli päällepäin mukava, mutta jokin suola siitä puuttui. Lopulta Jari petti Maaritia. Ja?

– Nostin kytkintä ja pakenin paikalta.

Huonoja suhteita yhdistää se, että aluksi niissä tuntuu tutun turvalliselta. Ihmiset voivat tuntea ihastuksissaan lämpöä, jollaista ei tutun mukavuusalueen ulkopuolella olekaan. Altti Outisen mukaan mukavuusalue syntyy lapsuudenkodin tunnevolyymistä ja -intensiteetistä.

– Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että joissain perheissä on totuttu ilmaisemaan itseä äärimmäisen hillitysti. Tällaiseen tottuneet tuntevat olonsa epämukavaksi seurassa, jossa puheen taso on kiihkeää ja kovaäänistä, Outinen sanoo.

Mukavuusalueella voi kuitenkin olla ansoja.

– Jos esimerkiksi naisen taustassa on väkivaltaa, hänestä voi tuntua oudolta päätyä yhtäkkiä suhteeseen, jossa ei olekaan vaaran ja uhkan tuntua.

– Tuttujen elementtien puuttuessa nainen voi ajatella, ettei tämä maistukaan siltä ”oikealta elämältä”, jolloin hän saattaa vaihtaa väkivallattoman suhteen väkivaltaiseen vain, koska väkivaltainen suhde ”maistuu elämältä”, Outinen sanoo.

– Olemisesta tulee kuin näkymätön kärpäspaperi, johon huomaamattamme tarttuu niitä asioita, jotka meille entuudestaan ovat tuttuja. Sen takia narsistisen äidin tai isän lapsi voi päätyä itse suhteeseen narsistin kanssa ilman, että ensin tajuaakaan sitä.

– Tämän takia ihmisten voi olla vaikea muodostaa suhdetta, vaikka oikeasti he voisivat tehdä toisilleen hyvää, Outinen sanoo.

Avaimena on itsensä löytäminen. Tällöin ympäristön merkitys pienenee, ja autenttisen minuuden löytämiselle tulee tilaa. Autenttinen minuus on juuri se minuus, jolla minä rakastan.

Jarille kävi näin. Hän on kihloissa kolmannen kerran elämässään. Uuden kumppanin juuret ovat supisuomalaisessa kodissa, jossa appiukonkaan kanssa ei tarvitse sievistellä.

– Perinteiseen malliin sisältyy tapa, että miesten porukoissa puhutaan tiettyyn sävyyn, mutta kotona vaimolle kerrotaan tarinan pehmennetty versio. Nykyisessä suhteessa me molemmat voimme avoimesti sanoa, mitä ajattelemme. Se on mukavaa.

Juhani Huttunen

Tilastotiedot ovat Helsingin kaupungin tilastollisista vuosikirjoista 2009 ja 2010.