Rakkaudesta politiikkaan
Vaalit ovat ovella. Tänä vuonna kirjaimellisesti, kun ehdokkaat ovat lähteneet kotikäynneille.
Vaalien ulkopuolellakin politiikka on pinnalla. Politiikasta puhutaan, bloggataan ja twiitataan. Poliitikkoja seurataan ja kannatetaan – mutta myös arvostellaan, haukutaan ja ivataan. On rakentavaa keskustelua ja joskus ihan oikeutettua kiihkomielistä väittelyä. Netin keskustelupalstat ovat äärimielipiteitä pullollaan.
Winston Churchill sanoi: ”Edustuksellinen demokratia on huonoin mahdollinen hallitusmuoto – jos jätetään kaikki vaihtoehdot huomioimatta.” Edustuksellinen demokratia taidettiin keksiä kun huomattiin, etteivät päätettävät asiat millään mahdu jokaisen ihmisen päiväagendalle. Siltikin lähtökohta on kansanvalta eli kansa päättää.
Tämänhetkisessä asuinmaassani Bosniassa järjestettiin kuntavaalit pari viikkoa sitten. Äänestysprosentti jäi 56:een. Tuttu autokuski oli kirjoittanut äänestyslappuun pätkän Ivo Andricin runoa: ”On aikoja, jolloin fiksu vaikenee, typerys puhuu...”
Kansan luottamus bosnialaisiin poliitikkoihin ei ole ihan nollassa, mutta lähellä. Pääsyytös on, että poliitikkoja kiinnostavat vain virkanimitykset ja omat etunsa.
Bosnian politiikan erityispiirre on haluttomuus kompromisseihin. On parempi blokata toisen puolueen hyvä esitys kuin mennä siihen mukaan. Kuvitellaan, että ehdottomuus on aina kannattavampaa kuin rakentava sopiminen.
Menoa katsellessa alkaa arvostaa suomalaista politiikan kulttuuria. Se ei ole täydellistä ja siinä on vikansa, mutta asioita saadaan aikaan. On normaalia, että kunnissa lautakuntiin nimetyt poliittisten puolueiden edustajat päättävät opetustoimesta, sosiaaliasioista, kaavoituksesta. Bosniassa moni ei ymmärrä, miksi poliitikot ovat päättämässä vaikkapa opetuksesta. Poliitikot ovat hankkineet itselleen huonon maineen.
Enemmistö Suomen kuntavaaliehdokkaista on tavallisia tallaajia, jotka ovat lähteneet mukaan rakkaudesta politiikkaan. Heiltä voi vaatia vastuunkantoa ja fiksuja päätöksiä, mutta he ansaitsevat myös arvostusta ja tukea. Ja se, joka ei ole tyytyväinen kuntapäättäjien tekemiin päätöksiin, voi aina itse kokeilla lajia.
Kirjoittaja toimi Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 2009–2012.
Jaa tämä artikkeli: