Katseet paljastavat tunteet myös ulkopuolisille. Kuva: Thinkstockphotos
Rakkaus voi alkaa pitkästä katseesta
Katsekontakti nostaa vireystilaa ja tuottaa mielihyvää. Ihminen kaipaa silmiin katsomista jo vauvana.
Rakastuneet katsovat toisiaan pitkään silmiin, pitempään kuin muut. Tämä ei olekaan pelkkä romanttisten elokuvien klisee, vaan asiasta on myös tutkimusnäyttöä.
”Katse on ihmisille erittäin voimakas signaali kommunikaation aloittamiseen. Katsekontaktin ottaminen kertoo siitä, että nyt väylä on avoin vuorovaikutukselle”, sanoo psykologian professori Jari Hietanen Tampereen yliopistosta.
Katsekontakti toiseen ihmiseen valmistaa lähestymiseen. Tutkimuksen mukaan katsekontakti paitsi avaa vuorovaikutuksen, nostaa myös fysiologista vireystilaa.
Suora katse kiinnittää huomion
Toiset ottavat rohkeammin katsekontaktia kuin toiset. Tämä riippuu persoonallisuudesta. Toisilla katsekontakti on siis alku vuorovaikutukselle, toisilla käy päinvastoin.
”Suora katse myös vetää puoleensa. Voisi siis ajatella, että sinua katsova ihminen vetää tarkkaavaisuutesi puoleensa, ja se voi olla ensimmäinen tekijä, joka saa sinut edes huomaamaan jonkun toisen ihmisen.”
Vireystilan nostamisen lisäksi katsekontakti aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmää.
”Jotkut teoreetikot ovat esittäneet, että esimerkiksi rakastumisen taustalla täytyy olla fysiologinen vireystila. Jotkut esittävät, että rakastuminen voi olla ikään kuin seurausta kohonneesta vireystilasta, ja jos muutkin olosuhteet ovat otolliset, tilanne tulkitaan fyysiseksi vetovoimaksi minun ja toisen ihmisen välillä.”
Katsekontaktia etsitään vauvasta asti
Katsekontaktin ottaminen ja silmiin katsominen on ihmisille hyvin luontaista. Jo vauvaikäiset mieltyvät tutkimusten mukaan enemmän sellaisiin kasvokuviin, joissa heitä katsotaan kohti kuin sellaisiin, joissa katse on käännetty poispäin.
”Katsekontaktin ottaminen on meissä hyvin syvällä, ja kuvastaa alituista pyrkimistämme sosiaalisuuteen ja yhteyteen muiden kanssa”, Jari Hietanen kertoo.
Vaikka toista silmiin katsominen on ihmiselle luontaista, kulttuurit muokkaavat tätä ominaisuutta. Jos katsetta vältteleviä pälyilijöitä pidetään länsimaissa arkoina, ujoina tai epäluotettavina, niin myös liian pitkä katsekontakti voidaan kokea epämiellyttävänä tai röyhkeänä. Joissain kulttuureissa katsekontaktia ei tietyissä tilanteissa pidetä edes sopivana.
”Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vaikkapa Itä-Aasian kulttuurit, joissa on voimakkaammat sosiaaliset hierarkiat kuin meillä. Esimerkiksi yrityksessä alemmassa asemassa olevan ei ole välttämättä edes sopivaa ottaa katsekontaktia ylemmällä portaalla olevaan johtohenkilöön.”
Joissakin muslimikulttuureissa ei pidetä soveliaana, että nainen katsoo miestä silmiin pitkään, ellei kyse ole aviopuolisoista. Tämä kulttuuriero on täälläkin johtanut väärinkäsityksiin.
Katsekontaktin saaminen toiseen ihmiseen on niin tärkeää, että länsimaisesta ihmisestä on kiusallista, jos keskustelukumppanin silmiä ei näe. Jopa aurinkolasipäisen henkilön kanssa keskustelu voi tuntua hankalalta, kun katsekontakti ei ole kunnollinen.
Katseet paljastavat tunteet
Katseet kertovat paljon ihmisten välisistä suhteista. Rakastuneet katsovat toisiaan pitempään silmiin. Katsekontaktin pituus jopa korreloi rakkauden määrän kanssa: mitä pitempi katse, sen rakastuneempia ollaan.
Myös ulkopuolinen voi arvata katseiden pituudesta, ketkä ovat rakastuneita toisiinsa, kun paikalla on useita henkilöitä. Tämä kertoo siitä, että ihmiset ovat hyviä niin kutsutuissa mielenteorioissa eli olemme hyviä päättelemään, mitä toisten mielessä tapahtuu. Toisista tehdään tulkintoja lähes koko ajan.
”Tavalla tai toisella yritämme päätellä, mitä toinen ajattelee, mitä hän tuntee ja mitä hän seuraavaksi aikoo sanoa ja niin edelleen. Eli katsekontaktinkin pyrkimyksenä saattaa olla päästä toisen kanssa samalle aaltopituudelle, päästä toisen mieleen, varsinkin silloin kun ollaan vastarakastuneita. Pitkällä katsekontaktilla saatetaan edesauttaa tätä toisen mieleen pääsemistä.”
On tehty myös tutkimuksia, joissa ennestään tuntemattomat ihmiset ovat koetilanteissa katsoneet toisiaan silmiin tietyn ajan. Jälkikäteen on toinen ihminen vaikuttanut koehenkilöstä sitä kiinnostavammalta jopa romanttisessa mielessä, mitä pitempään silmiin oli tutkimuksessa katsottu. Katsekontakti sinänsä siis saattaa edesauttaa rakastumista.
Jaa tämä artikkeli: