Sotapäällikön kohtalonhetki. Pia Freund (vas.), Hannu Jurmu ja Maria Nurmela Judit-oopperan pyörteissä. Kuva: Sirpa Päivinen
Rakkaus voittaa kaiken
Kari Tikan kaksi pienoisoopperaa Judit ja Tuuli puhaltaa jatkavat kauniilla tavalla vuosisataista kirkko-oopperoiden perinnettä, joka meillä on ollut Tikan lisäksi lähinnä Jyrki Linjaman ja Mikko Heiniön varassa. Muutama vuosi sitten valmistunut Tuuli puhaltaa ja nyt kantaesityksensä saanut Judit kertovat pohjimmiltaan samasta asiasta: ihmisten ja Jumalan rakkaudesta ja sekä kauneudesta ja sen kokemisesta. Tuuli puhaltaa perustuu varhaiskristillisin rukouksiin ja Judit Raamatun apokryfikirjoihin, joista säveltäjä on ollut viime aikoina kiinnostunut.
Paavalinkirkossa nämä oopperat kuultiin ja nähtiin viime sunnuntaina Maisa Tikan ohjaamina. Hän käytti luovalla tavalla kirkon alttarin etuosaa näyttämönä. Tärkeässä osassa ollut pieni mutta iskukykyinen kuoro liikehti sujuvasti eri puolilla alttaria, sakastia ja kirkon käytävää. Janne Teivaisen valot alleviivasivat mainiolla tavalla kummankin oopperan draamallisia käänteitä. Enpä olisi kuunaan uskonut Paavalinkirkossa kokevani näin aitoa oopperaelämystä.
Ulkoisten tekijöiden ohella tärkein syy kokemukseen oli tietysti Kari Tikan musiikki. Kaiken kokeneena oopperan ammattilaisena hän tietää, miten musiikkidraamaa sävelletään. Tikan musiikki on helposti lähestyttävää, kohtuullista modernismia, joka paikoin sulaa tarttuviksi melodioiksi. Niitä alkaa tahtomattaankin hyräillä mukana. Musiikissa on jännitettä ja melkeinpä minimalismin kaltaista toistoa, joka on omiaan luomaan intensiivistä tunnelmaa.
Pienestä kamariyhtyetyyppisestä kokoonpanosta huolimatta Tikan musiikki kykenee luomaan myös kiehtovia sointivärejä. Innoittuneesti Manfred Gräsbeckin johdolla soittanut yhtye oli tärkeä osa onnistuneen illan rakentamisessa.
Solisteina kuultiin kolmea kovan tason ammattilaista. Sopraano Pia Freundin kirkas sopraano kiersi kauniisti Paavalinkirkon holvissa, ja Freundin eläytyminen rooleihinsa teki vaikutuksen. Hannu Jurmulla on aito italialaistyyppinen tenori, joka tavoittaa vaivattomasti korkeimmatkin sävelet. Kuuntelijan ei tarvitse jännittää laulajan puolesta, miten seuraava korkea ääni sujuu.
Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Ville Rusasen baritoni. Rusasen ääni on kuin nuoren Jorma Hynnisen. Siinä on lämpöä mutta myös teräksistä ydintä. Niin ikään Rusasen diktio oli niin selkeää, että sanoista sai selvää jopa Paavalinkirkon akustiikassa, jossa on pitkä jälkikaiku. Rusaselle on helppo ennustaa kansainvälistä uraa.
Illan äänetön solisti oli tanssija Maria Nurmela, jonka intensiivinen ja ilmaisullinen tanssi kuvitti omalta osaltaan tapahtumia. Nurmelan huippuhetki osui Tuuli puhaltaa -oopperan tanssisooloon, jonka hän tanssi hiljaisuuden vallassa. Kokemus oli lähes meditatiivinen, sillä yleisö seurasi hiirenhiljaa ja henkeään pidätellen Nurmelan tanssia.
Vaikka jotkut vieroksuvat oopperaesityksiä kirkossa, kannattaa olla avoimin mielin. Taiteen – myös oopperan – keinoin kirkko voi julistaa suurenmoisella tavalla sanomaansa.
Risto Nordell
Kari Tikan Judit ja Tuuli puhaltaa Paavalinkirkossa 23.3. Rooleissa: Pia Freund, Ville Rusanen, Hannu Jurmu ja Maria Nurmela. Ohjaus: Maisa Tikka. Valot: Janne Teivainen. Musiikinjohto: Kari Tikka
Jaa tämä artikkeli: