Kylä kylältä. Muslimijohtaja Suldan Abdisalaam ja kansalaisaktivisti Halima Ismael kertoivat viime viikolla Helsingissä, kuinka Somalissa rakennetaan paikallistasolla rauhaa ja järjestystä perinteisten ja uskonnollisten johtajien voimin.
Rauha kasvaa katutasolta
Maailmalla on havahduttu huomaamaan, että perinteisillä ja uskonnollisilla johtajilla on keskeinen rooli rauhan rakentamisessa.
Teksti Salla Korpela
Kuva Jani Laukkanen
Sotivien valtioiden tai kansanryhmien välistä rauhaa neuvotellaan tavallisesti johtajien kesken jonkin puolueettoman maan pääkaupungissa. Useimmilla konflikteilla on kuitenkin syvä paikallinen ulottuvuus: ihmisryhmät vihoittelevat toisilleen ja selkkauksia koetaan arkisessa ympäristössä. Tällöin korkeiden johtajien kädenpuristus kristallikruunun alla ei riitä. Rauhantyöhön tarvitaan paikalliset perinteiset ja uskonnolliset kansanjohtajat. He ovat niitä, joiden sana painaa katutasolla.
Helsingissä kokoontui viime viikolla Kirkon Ulkomaanavun kutsusta joukko vaikuttajia maailman kriisipesäkkeistä pohtimaan, miten paikallistason johtajat voivat osallistua konfliktien ratkaisuun.
Ajankohtainen esimerkki on Somalia, jossa rakennetaan valtiota 20 vuoden sekasorron jälkeen. Viime kesänä maahan muodostettiin klaanijohtajista koostuva parlamentti.
– Maani demokratia toimii klaanijohtajien ja uskonnollisten johtajien varassa, jotka nauttivat omien kansanryhmiensä luottamusta. Kun he ovat vuorovaikutuksessa keskenään parlamentissa, alkaa tapahtua myös paikallistasolla, totesi muslimijohtaja Suldan Abdisalaam .
Hän kertoi rauhantyöstä, joka ei näy kansainvälisessä mediassa. Lukuisia lukkiutuneita konflikteja on saatu ratkaistua paikallisjohtajien voimin.
– Tarvitsemme ulkopuolisten apua ja tukea. Rohkeat rauhanedistäjät ovat jatkuvassa hengenvaarassa, sillä ääri-islamistit haluavat eliminoida heidät, Abdisalaam kertoi.
Tuki perinteisille johtajille voi olla sitä, että osapuolet saatellaan yhteiseen pöytään kolmannen, kummankin arvostaman tahon kutsumana. Jaetaan keskenään toimiviksi havaittuja käytäntöjä ja tietoa siitä, miten muualla konfliktit ratkaistaan rauhanomaisesti.
Perinteisillä ja uskonnollisilla johtajilla on myös tärkeä rooli nuorten ohjaamisessa ja asenteiden muokkaamisessa. Parhaassa tapauksessa he saavat suunnattua nuorten miesten kiinnostuksen taistelemisesta rauhanomaisempiin hankkeisiin ja riisuvat nämä myös aseista. Tämä on tärkeää, sillä esimerkiksi Afrikassa 70 prosenttia väestöstä on nuoria.
Somalian parlamentin valintaa johtaneen komitean puheenjohtaja Halima Ismael kertoi naisten asemasta rauhantyössä.
– Naisia ei vaivaa ylpeä jumittuminen vanhoihin valta-asetelmiin. Naiset eivät odota. He toimivat heti perheensä suojelemiseksi väkivaltaisuuksilta.
Somalian parlamentissa on nyt 14,8 prosenttia naisia. Joidenkuiden on vaikea hyväksyä naisia hoitamassa valtion asioita, kun perinteisesti maan ja perheen puolustaminen on kuulunut miehille.
– Aseet kuuluvat miehen käteen, mutta parlamentissa kättä käytetään äänestämiseen. Siihen kelpaa naisen käsi yhtä hyvin kuin miehenkin.
Ulkoministeriön tuella järjestetty kokous toteutettiin yhteistyössä YK:n rauhanvälitysyksikön, islamilaisen yhteistyöjärjestön ja Religions for Peace -järjestön kanssa. Se pohjautui YK:n pääsihteerin julkaisemaan raporttiin ja rauhanvälityksen ohjeistukseen. Raportin mukaan uskonnollisilla johtajilla on tärkeä mutta toistaiseksi hyödyntämätön rooli rauhanvälityksessä. Kirkon Ulkomaanavulle on yhdessä edellä mainittujen järjestöjen kanssa annettu tehtäväksi muodostaa rauhanvälitysverkosto.
– Tärkeä voimavara ovat eri konfliktialueilta pakolaisina tulleet ihmiset. Monilla heistä on rooli oman maansa jälleenrakentamisessa. Heidän kansainvälistä tietotaitoaan kannattaa hyödyntää, Kirkon Ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen totesi.
Jaa tämä artikkeli: