Rauha maassa
Kerrotaan Rauha-tyttösen kiivenneen puuhun. Kuinka ollakaan oksa katkesi ja Rauha putosi. Niinpä siinä sitten oli Rauha maassa.
Valitettavasti rauhaa ei kaikkialla saada maan päälle yhtä yksinkertaisesti. Sotia, verisiä kriisejä ja ristiriitoja on yhä monella maailman kolkalla. Ne tahtovat hallita uutisiamme, vaikka tilastot kuinka todistaisivat sotien ja niiden uhrien määrän vähentyneen.
Sotien syyt ovat moninaiset. Uskonnolla on niiden lietsomisen ja ylläpitämisen retoriikassa oma roolinsa. Uskonto on harvoin sotien perimmäinen syy, mutta se on otollinen keppihevonen luotaessa ennakkoluuloja ja viholliskuvia toisenlaisia, vääräuskoisia kohtaan.
Toisaalta uskonnolla on suuri merkitys rauhan ylläpitämisessä. Perimmiltään lähes kaikkien uskontojen sanomaan liittyy ajatus rauhasta ja lähimmäisen rakastamisesta. Vuorisaarnassa Jeesuskin kehotti rakastamaan myös vihollisia ja kääntämään toisen posken, jos toiselle lyödään. Jos tämä sanoma läpäisisi ihmiskunnan, ei sotaa olisi.
Uskonnolliset johtajat voivat olla myös tärkeitä tekijöitä, kun etsitään tietä rauhaan. Heillä on monilla puolin maailmaa merkittävää vaikutus- ja muutakin valtaa. Usein sodat ovat seurauksia erilaisten kansojen, kansanryhmien ja heimojen monimutkaisista ja -tasoisista riidoista ja epäluuloista. Jos tällaisten ryhmittymien uskonnolliset johtajat saadaan edistämään rauhaa sodan lietsonnan sijaan, voidaan joskus ottaa arvaamattoman pitkiä askeleita oikeaan suuntaan.
Maailmanpolitiikan laineet lyövät monella tapaa nykyisin myös tänne Pohjolan rauhallisille rannoille. Tänne tulee muun muassa jonkin verran pakolaisia sodan kauhuja pakoon. Samalla meillä puhutaan siitä, että pyrimme rauhan turvaamisen suurvallaksi. Rauhan ja sovinnon tekemisen kätilöinä suomalaisilla alkaa olla jo mainetta, kauneimpana kukkana presidentti Ahtisaaren saama rauhanpalkinto.
Kirkon Ulkomaanapu on laajentanut toimintaansa rauhan hierontaan. Uskonnollisiin johtajiin solmimiensa yhteyksien ansiosta sillä on tähän hyviä edellytyksiä ja se on jo saanut asiassa merkittävän roolin. Tästä emme voi olla muuta kuin ylpeitä ja antaa tähän työhön täyden tukemme ja siunauksemme.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: