Rauha Syyriaan. Armenak Tokmajyan (vas.), Mania Alkhatib, Ilari Rantakari, Salam Kawabiki, Liisa Liimatainen ja Tuomo Melasuo pohtivat Syyrian tilannetta Loviisan rauhanfoorumissa. – Tekopyhät korkean tason konferenssit eivät näytä edistävän dialogia ruohonjuuritasolla, Salam Kawabiki sanoo.
Rauhanaloitteita viriää Syyriassa
Syyrialaiset hämmästelevät, kuinka hiljaa maailma on heidän kärsimyksistään.
Teksti Heidi Rautionmaa
Kuva Jouni Viitala
Syyrian sota on jatkunut jo reilu kolme vuotta. Kymmenen miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. Loviisan rauhanfoorumissa 2.–3.8. vierailleen tutkija Salam Kawabikin mukaan syyrialaiset kuitenkin luottavat Euroopan kansalaisjärjestöihin. Ne voivat tarjota apua tilanteessa, jossa valtiot ovat kykenemättömiä auttamaan.
Syyrialaiset ovat alkaneet rakentaa konfliktin keskellä omaa kansalaisyhteiskuntaansa. Kansalaisyhteiskunta on Syyriassa nyt voimakkaampi kuin koskaan viiden vuosikymmenen aikana. Vuonna 2011 Syyriassa oli 800 kansalaisjärjestöä. Nyt niitä on yli 2 500.
– Paikallisilla järjestöillä on yhä tärkeämpi rooli koulutuksen ja sosiaalisen tuen antajana, Kawabiki sanoo.
Hän itse toimii Ranskassa toimistoa pitävässä Initiative for New Syria -järjestössä. Järjestö tarjoaa syyrialaisille esimerkiksi juridista apua, kun he dokumentoivat omaisuuttaan.
– Osa väestöstä ei omista asiapapereita esimerkiksi omasta kotitalostaan. Lakimiehet tukevat työllään siviilioikeuden juurtumista ja hillitsevät näin sharia-lain kannatuksen kasvua, Kawabiki kertoo.
Pakolaisleireillä tehtävää työtä Salam Kawabiki pitää erityisen tärkeänä. Sodan traumat synnyttävät väkivaltaa.
– Yhdellä pakolaisleirillä voi olla 50 000 syyrialaisnuorta, jotka ovat menettäneet vanhempansa. Kymmenessä vuodessa joistakin heistä saattaa kasvaa rikollisia ja tappajia, mikäli he eivät saa hoitoa traumoihinsa. He tarvitsevat pitkäaikaista toimintaa, missä heille opetaan rauhankasvatuksen lisäksi kansalaisuutta.
Syyriassa yhteinen kansalaisuus on ollut kateissa vuosikymmeniä. Ihmiset jaettiin eri etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin. Ajatus Syyriasta uskontojenvälisen harmonian maana on harhakäsitys.
– Uskontoa on käytetty laajasti ja väärin yhteisöjen jakamiseen, Kawabiki sanoo.
Hänen mielestään konfliktin ratkaisussa on olennaista tuntea konfiktin juuret, jotka juontuvat hallinnon vuodesta 1958 jatkuneesta hajota ja hallitse -politiikasta.
Ääriuskonnollinen media saa aikaan tuhoa koko Lähi-idässä. Koulua käymättömät ihmiset katsovat mieluummin sosiaaliseen mediaan ladattuja propagandavideoita kuin lukevat ajatteluun haastavia kirjoja.
– Nyt keskitytään oppimattomaan joukkoon, joka teeskentelee edustavansa islamia. Tällä joukolla on valtaa, koska sillä on rahaa ja koska se on mediassa. Läntinen media tekee virheen, kun se antaa yksipuolisesti palstatilaa näille ääriliikkeille, Salam Kawabiki sanoo.
– Syyrian konfliktin alkaessa Syyriassa ei ollut jihadisteja, mutta länsimaalaiset toimittajat lähetettiin Syyriaan etsimään artikkeleihinsa kuvia mieluummin ulkopuolelta tulevista jihadisteista kuin tavallisista syyrialaisista.
– Miksi uutisissa ei nähdä, kuinka tavalliset syyrialaiset elävät arkeaan sodan keskellä. Maailma ei myöskään kuule tarinoita paikallisten aktivistien toiminnasta. Ihmiset siivosivat hiljattain esimerkiksi Aleppossa yhdessä katuja vapaan armeijan suojassa.
Damaskoksesta Tampereelle muuttaneen tutkija Armenak Tokmajyanin mukaan joissakin kylissä on avattu kanavia dialogille hallinnon edustajien kanssa. Tällaisia naapuruston rauhaan tähtääviä dialogitilaisuuksia on ollut vuoden 2012 helmikuusta toukokuuhun 2014 asti puolen sataa.
Keskusteluissa opposition edustajat ovat yleensä nuoria aktivisteja. Hallinnon puolelta keskustelemassa on paikallishallinnon edustajia. Ongelmana on, että näissä tapaamisissa hallinnolla on yliote.
– Hallinnon olisi muutettava asennettaan. Paikallisten toimijoiden tulisi saada paremmin äänensä kuuluville. Avainasemassa ovat välittäjinä toimivat uskonnollisten yhteisöiden ja muiden ryhmien johtajat, taiteilijat ja arvostetut alueen asukkaat, Tokmajyan sanoo.
Sovinto on mahdollinen, kun väkivalta loppuu. Ruohonjuuritason aloitteet tasoittavat Armenak Tokmajyanin mukaan tietä vuoropuheluun.
– Jos poliittinen väkivalta lopetettaisiin kansainvälisellä sopimuksella, tällaiset aloitteet ovat tärkeitä alhaalta ylös kulkevassa rauhanprosessissa. Näiden keskusteluiden hyvä puoli on siinä, että ulkomaalaiset taistelijat, jotka etupäässä ovat radikaaleja ekstremistejä, eivät useimmiten ole niihin kutsuttuina. Dialogien onnistuminen aiheuttaisi harmia jihadistien toiminnoille, koska ääriryhmät eivät kannata dialogia.
– Kristillisten yhteisöiden johtajat korostavat dialogin ja poliittisen päätöksen tärkeyttä. Kristittyjen tulisi aloittaa tällainen ruohonjuuritason toiminta, jotta hekin antaisivat oman panoksensa Syyrian rakentamiseen, Armenak Tokmajyan muistuttaa.
Jaa tämä artikkeli: