Opastusta arkeen. Kotilo-projekti on julkaissut maahanmuuttajille suunnattuja sarjakuvia, joiden avulla havainnollistetaan asumisen sääntöjä. Niitä voi printata Kotilon nettisivuilta.
Rauhassa naapureina
Naapuruussovittelijoiden mukaan pihapiirin ongelmat ratkeavat parhaiten puhumalla.
Teksti Miikka Kivinen
Kuvat Hanna Koljonen / Kotilo-projekti
Kolmikymppinen mies osti muutamia vuosia sitten kerrostalokaksion. Seinänaapurina viereisessä rapussa asui maahanmuuttajaperhe. Mies ja perheenjäsenet eivät tunteneet eivätkä tervehtineet toisiaan. Pian muuton jälkeen naapurista alkoi kuulua häiritsevää äänenkäyttöä.
– Perheen rouva saattoi puhua kovaan ääneen vielä keskiyön jälkeen. Kuulosti siltä, että hän valitti puolisolleen, mies kertoo.
Tätä jatkui puoli vuotta ja mies kyllästyi. Hän ei halunnut puhua asiasta perheen kanssa, koska ei tiennyt, kuinka he reagoisivat. Sen sijaan hän pyysi kaveriaan kääntämään kirjeen perheen äidinkielelle. Kirjeessä kerrottiin talon järjestyssäännöistä.
Mies ei koskaan lähettänyt kirjettä. Sen sijaan hän muutti huonejärjestystä niin, etteivät äänet häirinneet. Hän osti myös työmaakuulosuojaimet. Naapurit muuttivat aikanaan pois, eikä mies ollut koskaan sanonut heille sanaakaan.
Juuri tällaisia tosielämän pulmatilanteita varten perustettiin vuonna 2006 Suomen Pakolaisapu ry:n Kotilo-projekti. Sen tavoitteena on parantaa maahanmuuttajien ja suomalaisten asumisviihtyvyyttä. Hanke sai alkunsa, kun maahanmuuttajanaisten vertaistukiryhmässä huomattiin keskustelun kiertyvän toistuvasti asumiseen.
– Naiset pohtivat, miksi naapuruussuhteet ovat Suomessa niin vaikeita, ja mitä ovat vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet, Kotilo-projektin hankejohtaja Terhi Joensuu kertoo.
Kotilo kouluttaa vapaaehtoisia naapuruussovittelijoita ratkaisemaan asukkaiden välisiä konflikteja ja opastaa maahanmuuttajia asumisen perusasioissa. Myös isännöintiyhtiöille ja muille toimijoille kerrotaan monikulttuurisesta asumisesta. Kotilo toimii pääkaupunkiseudun lisäksi myös Turussa ja Pirkanmaalla, ja koulutusta järjestetään ympäri Suomea.
Makedoniasta kotoisin oleva Suzana Abenet tuli kaksikymmentä vuotta sitten Helsinkiin lukemaan kemiaa ja jäi tänne asumaan. Hän on yksi noin kahdestakymmenestä aktiivisesti toimivasta naapuruussovittelijasta pääkaupunkiseudulla.
Abenetilla on omakohtaista kokemusta monikulttuurisen asumisen haasteista Suomessa.
– Olen asunut myös Makedoniassa ja Saksassa. Näissä maissa naapuruuskulttuuri on paljon vahvempaa kuin Suomessa. Naapurit tulevat kylään ja auttavat toisiaan. Suomessa aitoa naapuruussuhdetta ei aina edes ole, on vain keskenään ventovieraita ihmisiä, jotka asuvat samassa talossa, Abenet sanoo.
Häntä ihmetyttää erityisesti se, etteivät naapurit tervehdi toisiaan.
– Aluksi luulin, että se johtuu minusta. Vaikka pihalla katsoin ihmisiä ja yritin moikata, he vain tuijottivat maahan tai yrittivät kiertää toista kautta. Mietin, mikä minussa on vikana. Sitten sain tietää, että se on suomalaista kulttuuria, Abenet naurahtaa.
Sovittelijaksi Abenet päätyi tuttavan kautta. Hänellä oli kokemusta Sato-asunnoista asukkaana ja asukastoimikunnan puheenjohtajana. Abenetin mukaan sovittelua vaativat tilanteet syntyvät usein perusasioista, kuten pesutuvan käytöstä tai lapsien aiheuttamasta melusta. Abenet luottaa sovitteluun.
– Sen sijaan, että riita kestäisi ikuisuuden, voidaan sovittelussa istua yhdessä pöydän ääreen ja avata asia. Usein se auttaa. Asumista pitää katsoa monesta näkökulmasta, ja jokaisen talon pitää löytää yhteinen sävel keskustelemalla. Kun ihmiset tekevät ja sopivat yhdessä, on sääntöjen ymmärtäminen ja noudattaminen helpompaa.
Maahanmuuttajiin liittyy kuitenkin paljon ennakkoluuloja
– Kun ei tunne toista kulttuuria, on helpompi epäillä, että tuo tarkoittaa pahaa. Ihmiset ovat jo valmiiksi varuillaan, vaikka mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Myös hankejohtaja Terhi Joensuu ja aluekoordinaattori Eija Kontuniemi Kotilosta ovat sitä mieltä, että maahanmuuttajien asumista tarkastellaan suurennuslasin läpi.
– Heidän pitäisi tehdä kaikki paljon paremmin ennen kuin olisivat hyväksyttyjä. Normaalielämä ei riitä.
Kotilolaisten mukaan maahanmuuttajien saattaa olla vaikea omaksua Suomen tiukahkoa sääntökulttuuria. Usein oletetaan, että säännöt ovat kaikille selvät, vaikka kukaan ei olisi niitä kertonutkaan. Pesutuvan seinälle laitetut ohjeet eivät välttämättä riitä.
Joensuu, Kontuniemi ja Abenet eivät suosittele suomalaista tapaa, jossa sääntöjä rikkoneelle naapurille jätetään huomautuslappu.
– Siitä lähtee helposti tulkintojen kierre, jolloin molemmat tulkitsevat väärin toistensa sanoja ja käyttäytymistä. Silloin voi olla konflikti käsillä, Kontuniemi sanoo.
– Maahanmuuttajilta saadun palautteen mukaan olisi hyvä, jos tultaisiin kasvotusten kertomaan, mistä on kysymys.
Kotilo-projektissa ongelmatilanteita ei pelkästään ratkaista, niitä pyritään myös ehkäisemään ennalta. Helsingin lähiöissä on esimerkiksi järjestetty juhlia, jonne kaikki pihapiirin asukkaat on kutsuttu. Vaikka yhteisen tekemisen tarve on saattanut lähteä ongelmatilanteesta, päämääränä on ihmisten tutustuttaminen toisiinsa.
– Tavoite on, että maahanmuuttajat kokisivat, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan asumiseensa, samoin suomalaisilla. Asukastoiminta ei ole nykyisin kovin suosittua. Yhteisellä toiminnalla kannustamme ihmisiä huolehtimaan lähiympäristöstään, Joensuu sanoo.
Jaa tämä artikkeli: