Enkeli ilmestyy paimenille 1634.
Rembrandt ja Raamatun kuvat
Vain hieman postikorttia suuremmalle grafiikan lehdelle on siirretty vahvaa tunnelmaa Raamatun lehdiltä. Taivas aukeaa ja enkeli julistaa ilosanomaa. Paimenet pakenevat peloissaan, säikähtänyt karja mylvii. Musta joki erottaa maanpäälliset taivaltajat taivaallisista sotajoukoista. Maisemassa ympärillä on uskomattoman paljon yksityiskohtia, jotka saavat vaihtelevaa valoa eri lähteistä. Kaikki tämä on saatu aikaan raaputtamalla pientä kuparilevyä ja painamalla sitä – mutta levyn ääressä onkin ollut Rembrandt.
Sinebrychoffin museossa on esillä harvoin nähtyjä Rembrandtin teoksia. Varatuomari Dmitri Rovinski keräsi Rembrandtin grafiikkaa vuodesta 1844 lähtien kuolemaansa saakka, ja hänen hankinnoistaan kasvoi määrällisesti laajin Rembrandt-yksityiskokoelma maailmassa. Eremitaasissa olevasta Rovinski-kokoelmasta on lainattu Helsinkiin 55 vedosta, jotka ovat nyt kokoelmana ensimmäistä kertaa Venäjän ulkopuolella.
Teokset sopivat hyvin Sinebrychoffin taidemuseon rauhallisiin tiloihin. Ne ovat nähtävillä neljässä pienessä näyttelyhuoneessa, joiden värikkäät seinät tuovat grafiikan vedokset hyvin esiin. Taustalla soi luuttumusiikki 1600-luvun alun tapaan
– ehkä Rembrandt kuunteli jotakin sellaista työhuoneella vietetyn päivän päätteeksi?
Rembrandt, maailman paras graafikko
Hollantilaismestari Rembrandt Harmenszoon van Rijnin (1606–1669) tuotantoon kuuluu kaikkiaan 290 grafiikanlehteä. Rembrandt sai jo aikalaistensa hyväksynnän. Mahtavien maalaustensa lisäksi hänen grafiikan töitään arvostettiin yhtä lailla, ja niistä maksettiin kunnolla.
Rembrandtin grafiikan töitä kutsutaan etsauksiksi. Etsaus eli viivasyövytys on taidegrafiikan syväpainomenetelmä, jossa pohjustusaineella päällystetylle kuparilaatalle piirretään kuva, joka syövytetään hapon avulla laatalle. Laatalle levitetään painoväri ja laatta puhdistetaan, niin että väriä jää vain hapon syövyttämiin uriin. Levystä otetaan vedos, eli sitä puristetaan paperiin painoprässillä, jolloin levyllä ollut kuva siirtyy paperille.
Tekniikka on alun perin kehitetty keskiajalla, kehittynyt läpi vuosisatojen ja säilynyt nykyaikaan asti. Nykygrafiikassa värien käyttö on saanut tärkeämmän roolin kuin tarkka piirtäminen.
Mitä erityistä Rembrandtin työskentelyssä oli? Ensinnäkin hän yhdisti usein työhönsä myös nykyisin kuivaneulaksi kutsuttuja menetelmiä ja syövyttämisen lisäksi hän kaiversi painolaattaan viivoja. Oikein läheltä näkee, millaisen kirjon Rembrandtin viivat muodostavat: pitkää, lyhyttä, erisuuntaista, aaltoilevaa, tiheää, harvaa, paksua, ohutta…
Rembrandt itse ei pitänyt päiväkirjaa työskentelystään, mutta hänen taidettaan on tutkittu huolellisesti: mitä työvaiheita kukin teos on sisältänyt ja millä keinoin sävyt on saatu aikaan paperille. Tekniikan jatkuva kehittäminen, menetelmien yhdistely, laatan muovaus vedosten välillä ja uusien paperityyppien ja värien kokeilu olivat Rembrandtin tapa kehittää grafiikkaa taiteena uudelle tasolle. Hän ei myöskään kollegojensa tapaan antanut laattaa muiden vedostettavaksi vaan suoritti kaikki työvaiheet itse.
Rembrandtin grafiikan lehdet olivat aikanaan uudenlaisia paitsi tekniikaltaan myös ilmiasultaan. Niissä on tarkoituksellisesti luonnosmaisia, vain ääriviivan varaan jätettyjä kohtia, äärimmäisen huolellisesti työstettyjen ohessa. Rembrandtin töissä vaihtelevat valo, hämy ja pimeys luoden mestarin kulloinkin tarkoittamaa vaikutelmaa. Töiden tunnelma on useimmiten levollinen, vaikka aiheina olisi dramaattisia tapahtumia.
Raamatun aiheet
Rembrandtin grafiikan lehtien aiheet ovat samoja kuin hänen maalauksissaan: raamatullisia ja mytologisia teemoja, maisemia, muotokuvia ja omakuvia.
Uskonnolliset aiheet olivat 1600-luvulla suosittu aihepiiri, joka tarjosi laajan valikoiman. Näitä onkin liki puolet Rovinski-kokoelman sisällöstä. Ei ole säilynyt dokumentteja, jotka kertoisivat Rembrandtin henkilökohtaisesta suhteesta uskontoon. Tiedetään, että hänet oli kasvatettu protestanttisuuteen.
Hänen uskonnollisista töistään on myös päätelty, että niiden herkkyys ja voima kumpuaa aiheiden henkilökohtaisesta merkityksestä tekijälle. Rembrandt uudisti Raamatun aiheiden esittämistä uusin kuvakulmin ja painotuksin. Puhutaan jopa ”Rembrandtin evankeliumista”.
Enkeli ilmestyy paimenille 1634
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Luuk. 2:8–9
Mordokain riemusaatto 1641
Niin Haaman otti puvun ja hevosen, puki Mordokain ja kuljetti häntä hevosen selässä kaupungin torilla ja huusi hänen edellänsä: Näin tehdään miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa”. Sitten Mordokai palasi takaisin kuninkaan porttiin, mutta Haaman kiiruhti kotiinsa murehtien ja pää peitettynä. (Esterin kirja 6:11–12).
Mordokai on suomalaiselle satunnaiselle Raamatun lukijalle tuntematon nimi, mutta Rembrandtin aikaisessa Hollannissa se oli tuttu. Hollantilaiset rinnastivat juutalaisten vapautumista kuvaavan tarinan Alankomaiden vapautumiseen Espanjan herruudesta.
Kuva tekee tarinan tutuksi. Etualalla on Haaman, jonka ilmeen Rembrandt on hienoilla viivoillaan kuvannut epätoivoiseksi. Ihmekö tuo, kun Haamanin vihollinen juutalainen Mordokai saa kuningas Ahasverokselta erikoiskohtelun ja juutalaisten tuhoa suunnitteleva Haaman alkaa aavistella omaa ikävää loppuaan hirsipuussa.
Ratsailla olevan, juhlitun Mordokain kasvoilla on omahyväinen ilme. Nämä keskeiset henkilöt Rembrandt on kuvannut tarkimmin, varjossa ja valossa on sävyttömämmin kuvattua joukkoa. Silti sivuhenkilöilläkin on omat ilmeensä, Rembrandt ei laiminlyönyt heitäkään.
Jeesus saarnaa 1648
Ja suuri kansan paljous seurasi häntä, ja hän paransi heitä siellä. (Matt. 19:2)
Ei vain yksi jae vaan koko Matteuksen evankeliumin 19. luku on sisällytetty grafiikanlehteen. Sairaat odottavat parantamistaan etualalla, fariseukset kiusaavat vasemmalla, vieressä rikas nuorukainen pohtii, mitä häneltä yhä puuttuu, ja aivan Jeesuksen vierellä opetuslapset yrittävät hätistellä lasta pois, vaikka Jeesus on valmis siunaamaan tätä.
On ymmärrettävää, että Jeesus näyttää Rembrandtin kuvaamana väsyneeltä ja kärsivältä. Tämänkin pienen etsauksen kohdalla voi ihmetellä, miten tarkasti ja monivivahteisesti neulan kärki on työskennellyt kuparilevyllä: jokaisella ihmisellä on oma persoonallinen ulkonäkönsä ja ilmeensä. Ja miten hienosti Jeesuksen vaatteelle lankeaakaan anelevan naisen varjo.
Jeesus kansan edessä, ”Ecce Homo” 1655
Ja maaherra puhui heille ja sanoi: ”Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?” Niin he sanoivat: ”Barabbaan”. Pilatus sanoi heille: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” He sanoivat kaikki: ”Ristiinnaulittakoon!” Niin maaherra sanoi: ”Mitä pahaa hän on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Ristiinnaulittakoon!” (Matt. 27:21–23)
Grafiikan työ ratkaisevasta pääsiäisajan tapahtumasta kuuluu sarjaan vedoksia, joita Rembrandt juuri hänelle ominaiseen tapaan muunteli.
Teoksesta on löytynyt peräti kahdeksan muunnelmaa, joista jokainen on oma taideteoksensa, ja jokaisesta Rembrandt on tehnyt vedoksia myyntiin. Ensin ihmisiä on kuvassa enemmän, sitten nämä ryhmittyvät, osa otetaan pois, lisätään kukkia, kaaria, varjoja. Vain avuttomat Jeesus ja Pilatus odottavat vedoksen keskiössä kansan päätöksiä.
Omakuva pukeutuneena pehmeään hattuun ja kirjailtuun viittaan 1631–1633.
Rembrandt teki elämänsä mittaan lähes sata omakuvaa, maalaten ja grafiikan keinoin. Ne ilmensivät niin hänen elämäntilanteitaan kuin mielialojaankin.
Varhaisessa omakuvassaan taiteilija esitti itsensä pääkaupunkilaisena, muodikkaana ja ryhdikkäänä menestyjänä, kuitenkin hieman epävarmana.
Rembrandt menestyikin taiteilijana, mutta hänen pramea elämäntapansa johti hänet konkurssiin. Grafiikan mestari joutui myös kohtaamaan kahden vaimon ja neljän lapsensa kuoleman, joten hänen elämässään riitti varjoja.
Vaikeudet eivät vähentäneet Rembrandtin luovuutta. Vielä mestarin kuoleman jälkeenkin hänen työhuoneestaan löytyi keskeneräinen maalaus.
Sinebrychoffin museo
Bulevardin eteläpäässä sijaitseva tunnelmallinen ja tyylikäs museo esittelee Fanny ja Paul Sinebrychoffin kodin 1910-luvun asussaan. Sinebrychoffit lahjoittivat Suomen valtiolle taidekokoelman ja esineistöä 1921, ja nämä taide-esineet ovat nähtävissä alkuperäisillä paikoillaan.
Taidemuseon kokoelmissa ovat maamme arvokkaimmat ja kansainvälisesti merkittävimmät vanhojen mestareiden maalaukset. Sinebrychoffin taidemuseossa järjestettävissä näyttelyissä painottuu vanha ulkomainen taide, jota Rembrandtin grafiikkakin edustaa.
Rembrandt - Kuparilaatan mestari-näyttely Sinebrychoffin museossa, Bulevardi 40, Helsingissä.
Grafiikkaa Valtion Eremitaasin Dmitri Rovinski -kokoelmasta, Rembrandt ja muita aikansa graafikkoja
Avoinna: ti, pe 10−18, ke, to 10−20, la, su 11−17, ma suljettu
2.2. – 29.4.2012
Pääsymaksut: 10/8 e, alle 18-v. ilmaiseksi. Kuukauden ensimmäisen keskiviikko maksutta klo 17–20
Opastukset: Lauantaisin klo 14 suomeksi, ruotsinkielinen opastus kuukauden ensimmäinen lauantai klo 13.
Jaa tämä artikkeli: