Lisbeth Salander tee käyttökelpoisen löydön.
Rengas kiristyy Lisbethin ympärillä
Stieg Larssonin kirjojen toisesta osasta tehty elokuva Tyttö joka leikki tulella on juuri tulossa elokuvateattereihin. Ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia keräsi Skandinaviassa yli 3,5 miljoonaa katsojaa.
Toisessa osassa tutkitaan Itä-Euroopan ja Ruotsin välistä seksikauppaa, tutkijoita murhataan ja yhteiskunnan silmäätekevät ovat sekaantuneet asiaan, mistä seuraa monenlaista peittelyä.
Lisbeth Salander (Noomi Rapace) on päässyt kiinni suureen rahaan ja hankkii itselleen ensimmäistä kertaa oman asunnon, oikean arvokiinteistön. Nuoresta naisesta kertoo paljon se, että hän kantaa upeaan asuntoonsa Ikean laatikoita, ja tarpeettomat huoneet seisovat tyhjillään.
Kirjan tapahtumat ovat runsaat ja vauhdikkaat, mikä lienee vienyt ohjaaja Daniel Alfredsonin toimintajännärin suuntaan: näyttäviä autolla ja moottoripyörällä ajoja ja yhteenottoja riittää, ja teollisuushalli roihuaa tulimerenä Lisbethin isän autosta puhumattakaan.
Vähempikin olisi riittänyt, ja elokuva olisi siitä vain tiivistynyt. Kirjaa lukemattoman saattaa nykyisellään olla vaikea hahmottaa, millä tavalla kaikki Lisbethistä kiinnostuneet tahot liittyvät toisiinsa. Onneksi rikostutkijoiden joukossa on niitäkin, jotka alkavat päästä perille koko laajan verkoston luonteesta.
Millennium-lehden tutkiva journalisti Michael Blomqvist (Michael Nyqvist) seuraa Lisbethin perässä kuin suojelusenkeli ja saapuu paikalle usein myöhässä tai viime hetkellä.
Kokonaisuutena Tyttö joka leikki tulella on kuitenkin varsin katsottava elokuva. Yksityisyyttään tiukasti varjeleva Lisbeth on edelleen kiehtova hahmo, mutta on ilmeisesti pakko tyytyä siihen, ettei Larssonin kirjoista siirry elokuviin kuin murto-osa. Vaikeudet kasaantunevat edelleen kolmannen kirjan kohdalla, sillä siinä on entistä enemmän mielenkiintoisia yksityiskohtia ja hiljaisia tapahtumia, kunnes viimein päästään oikeussaliin asti.
Tyttö, joka leikki tulella. Ohjaus Daniel Alfredson. Ensi-ilta 18.9.
Jaa tämä artikkeli: