Heinäkuu alkaa Pirttimäen ulkoilualueella Espoossa helteisenä ja hiljaisena. Grillikatoksessa kuivat koivuhalot odottavat tulentekijöitä, jalkapallokentän ruoho on pehmeää ja lyhyeksi ajettua, vessat on juuri siivottu. Mutta päärakennusta maalataan, ja kahvila on suljettu.

Se ei haittaa Laura Rajakalliota ja Teea Alanissiä, jotka tulivat viiden pienen lapsen kanssa eväsretkelle Pirttimäkeen. Sanni, Jonne ja Moona kieppuvat leikkikentän vempaimissa, ja vauvat nukkuvat rattaissa.

– Käyn täällä pari kertaa viikossa koiralenkillä, koska asun aivan vieressä, Laura Rajakallio kertoo.

Järvenperässä asuvaa Teea Alanissiä Pirttimäki houkuttaa retkipaikkana varsinkin syksyisin ja keväisin. Silloin on kiva tulla perheen kanssa makkaralaavulle. Välillä etsitään geokätköjä.

Pirttimäessä ei ole hiekkarantaa vaan kolme lampea, joihin on muutaman kilometrin patikkamatka. Lammilla voi myös telttailla.

– Kaikki ovat nyt varmaan Oittaan uimarannalla. Mutta me olemme huonoja uimareita. Lapset eivät viihdy helteellä rannalla, ja kahden aikuisen on hankala vahtia viittä pientä, naiset sanovat.

Talvella Pirttimäessä on mainio latuverkosto. Kesäkulkijoille reitit on merkitty hyvin, mutta alueen karttoja ei ollut tarjolla missään. Ehkäpä niitäkin saadaan, kun kahvila avaa ovensa elokuun alussa.

 

Pirttimäki on osa ulkoilualueiden ketjua, joka polveilee Pohjois-Espoossa ja jatkuu Vihdin puolelle. Nuuksion kansallispuisto on luontoalueiden laaja sydän. Siihen kytkeytyvät Helsingin kaupungin ulkoilualueet Pirttimäki, Karjakaivo, Luukki, Salmi ja Vaakkoi sekä Espoon kaupungin Oittaa ja Kattila.

Pirttimäki ja Karjakaivo muodostavat yhtenäisen erämaa-alueen, johon kuuluvat jyrkät kalliot, kaunisrantaiset lammet sekä rehevät suot ja kosteikot. Pirttimäen pähkinäpuulehto on suojelukohde. Mustikat kypsyvät metsissä, ja syksy houkuttelee paikalle sienestäjät.

Kaupungin päättäjät olivat niin kaukonäköisiä jo sodan jälkeen vuonna 1946, että hankkivat kaukaa Espoosta metsätilan virkistyskäyttöä varten. Pikkuhiljaa lähistöltä ostettiin lisää maata: Luukki 1961, Karjakaivo 1963, Vaakkoi 1972 ja 1976.

Helsingin omistamat alueet palvelevat hieman eri käyttäjäryhmiä. Suosittu Luukki on hyvin varustettu ulkoilu-ja leirintäalue, mutta telttailumahdollisuutta siellä ei ole. Pirttimäessä voi telttailla, mutta alue ei sovi karavaanareille. Salmessa voi harrastaa molempia. Vaakkoissa taas ei ole palveluja eikä viitoitettuja reittejä, mutta paikka on oiva omatoimiselle retkeilijälle.

Kalastus onnistuu kaikissa näissä, ja kaikkiin neljään paikkaan pääsee bussillakin.

Hyväkuntoinen patikkaretkeläinen voi tutustua alueisiin kulkemalla maastoon merkityn Reitin 2000. Se alkaa Laakson ratsastuskentältä, kulkee Keskuspuiston ja Vantaan halki ja päätyy Salmeen. Paluumatkalla 110 kilometrin mittainen reitti koukkaa Solvallan, Karjakaivon ja Pirttimäen kautta. Luontoelämyksiä ja taukopaikkoja riittää viiden päivän retkelle.

 

Myös saaristossa on virkistysalueita helsinkiläisille. Kaupunki omistaa lähikunnissa kaksi upeaa saarialuetta, Elisaaren länsipään Inkoon saaristossa ja Kaunissaaren Sipoossa.

Veneilijöiden suosimaan Elisaareen on Helsingistä matkaa 65 kilometriä meritse ja 73 kilometriä maanteitse Orslandetin kautta. Viimeinen lyhyt vesimatka on taitettava taksiveneellä tai sovittava noudosta Elisaaren isännän kanssa.

Elisaaressa kasvaa yksi Suomen suurimmista tammimetsiköistä. Alueella on vanha kartano pitopalveluineen, kolme vuokrattavaa huvilaa, leirintäalue kahviloineen, kaksi uimarantaa ja saunoja. Lampaat laiduntavat vapaasti isolla alueella, ja luontopolun kiertäjä voi katseellaan etsiä myös lammaslaumaa. Peurojakin näkee.

Kaunissaareen pääsee vesibussilla Vuosaaren Kalkkihiekantorilta. Edestakainen kyyti maksaa 20 euroa. Kaunissaari on Elisaareen verrattuna ulkosaaristoa. Jylhiltä etelänpuolen kallioilta voi ihailla ulappaa ja sankasta kuusimetsästä hakea varjoa. Saaressa on mökkejä, yleinen sauna, ravintola, telttailumahdollisuus, venesatama ja luontopolku. Pieni hiekkarantakin löytyy.

Laajasalon itäpuolella sijaitsevat pienet Villaluodot ja Kotiluoto, joihin pääsee vain omalla veneellä. Kaupunki tarjoaa grillikatokset, käymälät ja jätehuollon. Myös Lauttasaaren länsipuolelta löytyy vastaava retkipaikka, kolme kallioista Käärmeluotoa.

 

Seurasaaren ja Mustikkamaan tuntevat kaikki, mutta kuinka tuttu on Vuosaaren Uutela? Ulkoilupuisto tarjoaa luonnonkauneutta runsain mitoin niin kävelijälle kuin pyöräilijällekin. Kannattaa kulkea suojeltuun Särkkäniemeen asti, sen navetan ohi, jossa Miina Äkkijyrkkä piti lehmiään.

Kallahdenniemen suojeltu mäntyharju on ilta-auringossa upea. Niemi päättyy suojeltuun rantaniittyyn ja matalaan uimarantaan.

Molemmista paikoista löytyy luontopolku, keittokatos ja käymälä, mutta Kallahdenniemestä lisäksi valvottu uimaranta palveluineen ja lentopallokenttä.

Pohjois-Helsingissä houkuttelee Haltialan aarnialue. Bussilla 67 pääsee puolentoista kilometrin päähän. Samalla retkellä voi käydä ihailemassa Ruutinkoskea.

Uudenmaan virkistysalueyhdistys on kuntien yhteenliittymä, joka on hankkinut maita asukkaidensa iloksi. Useimmat paikat ovat saaristossa tai ainakin meren rannalla, mutta listalta löytyvät myös Tuusulan Sarvikallio ja Vihdin Palakoski. Keitaisiin pääsee omalla autolla tai veneellä.

Toiminnanjohtaja Henrik Sandström kertoo, että tänä vuonna on avattu uusi kohde, Porvoon Pirttisaari, jonne pääsee Kalkkirannasta yhteysaluksella. Helsingin maksuosuus yhdistykselle on noin 360 000 euroa vuodessa, joten kaupunkilaisten luontoretkeilyyn investoidaan nuppia kohden 62 senttiä vuodessa tätäkin kautta.

Katso koko lista: www.hel.fi/liv > ulkoilu

 

Teksti Eira Serkkola

Kuva Sirpa Päivinen