Riikka Hohti kävi läpi omaa nuoruusiän kapinaansa Saarikosken runojen kautta. Kuva: Sirpa Päivinen
Riikka Hohti: Kirjoja, jotka ovat muokanneet persoonaa
Kirjan rakastaja, osa 9. Sarjassa esitellään lukijoita, jotka kertovat kolmesta kautta aikojen rakkaimmasta kirjastaan.
Entinen muusikko, nykyinen peruskoulunopettaja Riikka Hohti huokailee moneen kertaan, miten vaikea on valita vain kolme kirjaa. Lapsuudesta saakka intohimoisesti lukeneen listalla on kymmeniä tai satoja rakkaita kirjoja, mutta tällä kertaa suodattuu esiin teoksia, jotka ovat eniten muokanneet hänen persoonaansa.
Virginia Woolf: Majakka
– Tämä on aivan hillittömän kaunis kirja. Vaikka se on romaani, sitä voi lukea runoutena. Tyhjentymätön aarreaitta! Riikka Hohti sanoo.
Englantilaisen Virginia Woolfin Majakka (1927, suomentanut Kai Kaila, Karisto 1977) kuvaa englantilaisen porvarisperheen äidin, Mrs Ramsayn elämää. Kirja oli aikansa modernistinen kokeilu, jossa päähenkilön havainnot ja mielenliikkeet ovat keskeisimpiä kuvauksen kohteita. Juoni on vähemmän tärkeä.
– Ihailen kirjan tapaa käsitellä aikaa. Woolf tarttuu yhteen hetkeen ja kuvaa sen monisyistä rikkautta. Myös ihmisiä katsotaan tarkasti ja rakastavasti.
Majakka on Hohdille myös feministinen puheenvuoro. Etualalle nousee kirjallisuudessa noihin aikoihin asti väheksytty naisen kokemus elämästä.
– Olen suositellut Majakkaa monille, mutta eivät kaikki syty siitä. Se kirpaisee, kun oma suuri rakkaus ei avaudu muille, Hohti sanoo.
Pentti Saarikoski: Tähänastiset runot
Saarikosken runot kolahtivat Riikka Hohtiin lukioaikoina. Tähänastisten runojen (Otava 1984) etulehdellä on omistajan nimikirjoitus ilmestymisvuodelta.
– Saarikoski kuoli juuri niihin aikoihin, kun löysin modernin runouden. Muistan lukeneeni hänestä sanomalehdistä. Vaikka olin kiltti tyttö, samastuin Saarikosken ajatteluun. Ymmärsin entistä seurakuntanuorta ja kommunistia, joka haki henkistä vapautta.
Hohti koki omaa nuoruusiän kapinaansa pään sisällä, Saarikosken runojen kautta.
– Näitä runoja lukiessa tuntee itse tekevänsä runoa. Kaikkea ei ole kirjoitettu valmiiksi ja se aktivoi lukijan. Sitä paitsi Saarikosken runojen kieli on todella kaunista. Mieleen on jäänyt paljon sitaatteja, joita edelleen kirjoitan esimerkiksi onnittelukortteihin.
Andersenin satukirja
Andersenin satukirja (Maila Talvion tarkistettu suomennos, WSOY 1963) palauttaa mieleen lapsuuden lukukokemukset. Riikka Hohti saattoi vetäytyä huoneeseensa ja toivoa, ettei vain kukaan tulisi hakemaan ulos, jotta saisi lukea kaikessa rauhassa.
Andersenin satukirja oli ensimmäisiä lapsuuden kirjoja. Sen tarinat ovat painuneet syvälle mieleen. Aikuisena kirja herättää ristiriitaisia tunteita.
– Kertomukset ovat sekä lumoavia että riipaisevia. Monet sadut ovat väkivaltaisia kärsimystarinoita, joissa tytöt joutuvat kestämään kauheita kohtaloita ilman omaa vaikutus- ja valinnanmahdollisuutta. Miten tällaiset tarinat ovat vaikuttaneet aikanaan sekä minuun että moneen muuhunkin kasvavaan tyttöön?
Luokanopettajana työskentelevä Hohti lukee vanhoja satuja myös koululaisilleen.
– Kun satujen maailma on vaikea ja nykyisten arvojen vastainen, on tärkeää, että saduista keskustellaan yhdessä. Sitä kautta avautuu perspektiivi sekä nykyiseen että menneeseen – miten ennen ajateltiin ja miten ajatellaan nyt. Lukukokemus muuttuu moniulotteiseksi.
Jaa tämä artikkeli: