Riippumatosta näkyy taivas
Keväällä kuulin, että partioleiri Sarasteelle on tulossa riippumattokylä, Ilahduin jo ajatuksesta. Mielikuva rantakoivikon tuulessa heilahtelevista riippumatoista on vastustamaton.
Riippumatto kantaa mukanaan joutilaisuuden ajatusta. Riippumatossa loikoilu ei ole tehokasta eikä tuottavaa. Köllöttelijän katse suuntautuu ohi kulkeviin pilviin tai puiden latvojen liikkeeseen tuulessa – jos silmät nyt ylipäätänsä sattuvat olemaan auki.
Matto keinahtelee hiljalleen, ja tässä sitä vain ollaan. Ajatella toki voi, ehkä myös lukea.
Elokuussa kesä kypsyy syksyksi ja lomakausi on useimmilla takana. Jälleen herätään kouluun ja töihin. Arki käynnistyy ja aherrus alkaa. Riippumatot viikataan kesämökkien kaappeihin.
Riippumatto kannattaa ottaa kokovuotiseen käyttöön – ainakin henkisesti. Tarvitsemme nimittäin myös arjen keskellä joutilaisuutta. Pieniä hetkiä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään tai jolloin voi tehdä mitä tahansa.
Tekemättömyys ei välttämättä ole helppoa. Jos aina tekee jotakin, on äärettömän hankalaa olla tekemättä mitään. Silti kannattaa joskus sinnitellä. Joutilaisuudessa piilee luovuuden siemen. Joutenolo voi olla jopa edellytys omaperäisille mielenliikkeille. "Ei ole mitään tekemistä!" kuuluu tylsistyneen lapsen marina. Se vaimenee aina aikanaan. Siitä tietää, että leikki on alkanut.
Joutilaisuutta voi halutessaan perustella myös tehokkuusnäkökulmalla. Jos töissä ja kotona vain juoksee tehtävästä toiseen, ei ole tilaisuutta miettiä tarkemmin, mitä on tekemässä tai mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Ajatteleminen vaatii aikaa, pysähtymistä. Vähemmästä tulee enemmän, kun teemme oikeita asioita.
Kirkossa ihmisen arvo ei nouse minkäänlaisesta suorittamisesta. Ihminen on arvokas itsessään, Jumalan luomana ja rakastamana. Nettisivuillamme ei julkaista viikon ykköskristittyjen listoja, sillä seurakunnan jäsenet ovat kaikki samalla viivalla ja yhtä arvokkaita.
Uskon määrää tai laatua toinen ihminen ei voi mitata, vaikka mieli tekisi. Se on Jumalan ja ihmisen välinen asia.
Partioleirin riippumattokylä oli Espoon seurakuntien työtä. Riippumatto, ainakin kuvainnollisesti, odottaa levon tarvitsijaa joka sunnuntai messussa.
Taivas näkyy, Luoja keinuttaa luotuaan.
Urpu Sarlin
päätoimittaja
urpu.sarlin(at)evl.fi
Jaa tämä artikkeli: