Kiusatut. Demonit kuuluvat kristilliseen kuvastoon, mistä Orvieton katedraalissa oleva Luca Signorellin fresko on hyvä esimerkki. Tieteellisen maailmankuvan omaava kristitty voi joko unohtaa riivaajat tai ottaa ne vertauskuvina ihmistä ajavista tuhoavista yllykkeistä.
Riivaajat kuuluvat menneisyyteen
Jeesuksen aikana riivaajien uskottiin aiheuttavan sairauksia. Tänään meillä on toisenlaista tietoa.
Teksti Tommi Sarlin
Kuva Sandro Vannini / Corbis / SKOY
usi testamentti vilisee riivaajia. Matteuksen evankeliumissa paholainen kiusaa Jeesusta erämaassa ja yrittää saada tämän kumartamaan itseään. Jeesuksen luokse tuodaan pahojen henkien vaivaamia ihmisiä, jotka hän parantaa.
Jeesuksen aikana pahoja henkivaltoja pidettiin sairauksien, onnettomuuksien ja muiden harmien aiheuttajina. Puhdasoppinen temppelijuutalaisuus tosin pyrki kitkemään pois uskoa varsinaisiin taivaallisiin henkivaltoihin. Näin haluttiin pitää usko yhteen Jumalaan puhtaana.
Helsingin hiippakunnan hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen tuntee Raamatun maailmaa ja saatanakuvauksia. Hän on kirjoittanut kirjan Pimeys, varjo, saatana – Pahuus Jumalassa ja ihmisessä (1995).
– Jeesuksen aikana ihmiset uskoivat maan olevan letunmuotoinen pala, joka seisoo pilareilla alkumeren päällä. Ympärillä oli kaareva kupu, jossa aurinko ja tähden liikkuvat. Kreikkalaisilla ja juutalaisilla oli omia korostuksiaan oman filosofiansa tai teologiansa takia.
Tieteelliseen maailmankuvaan kuuluvat väitteet ovat tieteellisin menetelmin hankittuja ja perusteltuja. Ne ovat tiedeyhteisön hyväksymiä. Tieteellinen maailmankuva on kehittyvä, avoin ja itseään korjaava. Sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tiedon perusteella.
Saarnaaja Pirkko Jalovaaran opetus demoneista Kallion kirkon Sanan ja rukouksen illassa herätti kysymyksen, tuleeko kristityn hyväksyä itselleen Jeesuksen ajan maailmankuva riivaajineen. Hänen kannattajansa ovat kysyneet, eikö Raamattuun enää luoteta, kun ei uskota selvään sanaan pahoista hengistä?
– Ymmärryksemme virusten ja mielenterveyden häiriöiden samoin kuin päihteiden vaikutuksesta ihmiseen on kehittynyt noista ajoista. Meillä on aivan erilainen käsitys syy- ja seuraussuhteista kuin Raamatun maailmassa.
Asiat, jotka selitettiin antiikin maailmassa saastaisilla hengillä, saavat meidän aikanamme luonnollisemman selityksen.
– Emme voi kuitenkaan siivota riivaajia Raamatun tekstistä. On pyrittävä ymmärtämään, mikä rooli niillä on kertomuksen juonessa. Ja mihin kysymykseen kertomus kokonaisuudessaan vastaa, Liimatainen sanoo.
Erityisesti on varottava ylimielisyyttä, jossa tieteellinen maailmankuva nähdään ainoana tapana tulkita todellisuutta.
– Sen verran pitää löytyä draamantajua, että edes yrittää eläytyä vanhaan maailmaan ja katsoa kertomuksia siitä ikkunasta. Tieteellinen maailmankuva on kadottanut ymmärryksen siitä maailmasta, jossa asioiden merkityksiä avataan kertomuksilla, saduilla ja runoilla.
Lieneekö enkeleilläkään enää meille käyttöä?
– Raamattu on kokoelma kirjoituksia, joiden ajoitus leviää melkein tuhannen vuoden ajalle. Vanhemmat kirjoitukset eivät tunne enkeleitä lainkaan. Uusimmissa kirjoituksissa ne ovat keskeisessä roolissa. Yleisimmin enkeli esiintyy viestintuojan roolissa. Minulle on oleellista, että Jumalalla on ihmiskunnalle viesti. Mihin muotoon tuo viesti kääriytyy, se kysymys on sitten käärinpaperiluokkaa, Liimatainen sanoo.
Demoni tai riivaaja on käyttökelpoinen sana kuvaamaan tuhoisan identiteetin omaavaa persoonaa. Tätä mieltä on kirkkohallituksen uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen . Hiltunen siteeraa Suomessa vierailevan jesuiitan Hans Zollnerin luentoa niin sanottujen ignatiaanisten harjoitusten termistä ”henkien erotteleminen”.
Zollnerin mukaan hengillä ei ole mitään tekemistä yliluonnollisten ilmiöiden, kuten haamujen ja näkyjen kanssa. Ennemminkin on kyse yllykkeistä, jotka nousevat esiin ihmisen tehdessä päätöksiä.
– Henkien erottelijan ei ignatiaanisissa harjoituksissa tarvitse uskoa riivaajiin kyetäkseen erottelemaan sisäisiä motiivejaan. Ihminen voi muutenkin pyrkiä alistamaan impulsseja rukouksen avulla Jumalan tahdolle ja tolkullisempaan järjestykseen. Kyse on sisäisten yllykkeiden havaitsemisesta ja Jumalasta tulevien yllykkeiden vahvistamisesta, Hiltunen sanoo.
Valtaosa maailman protestanteista on helluntailaisia, karismaatikkoja ja itsenäisten kirkkojen jäseniä. Suurin osa kristityistä ei jaa valistuksen jälkeistä maailmankuvaa.
– On viisasta kuunnella tarkasti etelän kristittyjen ääntä. Kuunnellessa ei kuitenkaan ole syytä hylätä kulttuuripiirimme ihmiskuvaa, kun puheena on riivaajien vaikutus ihmisten käyttäytymiseen.
Länsimaisen ihmisen on vältettävä myös oman maailmankatsomuksensa kehittämistä fundamentalistiseksi lähetysinnoksi, jolla valloitetaan maailma.
– Tieteen tuloksia kannattaa sen sijaan esitellä ahkerasti tolkun tähden, ylilyöntien välttämiseksi ja kaikkien ihmisten iloksi, Hiltunen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: