Rikas kirkko
Kirkko on rikas. Sen mammona ei kuitenkaan riitä tulevina vuosikymmeninä.
Lähes jokaisella Suomen kolkalla kirkolla on paikkakunnan komein rakennus. Parhaissa useampia. Seurakuntien touhusta ei mitään tulisikaan ilman tiloja, jotka ovat kelpoja ihmisten häihin, hautajaisiin, messuihin, konsertteihin ja mitä niitä onkaan.
Ihan hirmuisesti tämän kiinteistömassan ylläpito kumminkin maksaa. Ei tarvitse olla suuri profeetta nähdäkseen, että parinkymmenen vuoden päästä kirkon päättäjät ovat ihmeessä sen kanssa, miten tämä kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokas perintö pidetään kunnossa.
Tämän päivän päättäjät voisivat sen verran auttaa seuraajiaan, että luopuisivat niin monesta toimitilasta kuin suinkin. Se ei ole helppoa. Kipeää tekee, kun joudutaan päättämään esimerkiksi jonkun kirkon purkamisesta. Jokaisessa on vietetty herkkiä hetkiä, on rakennusten suojeluun liittyviä juttuja ynnä muuta. Tuiki tyhmää on kuitenkin jättää koko kiinteistöpommi muhimaan ja räjähtämään tulevien sukupolvien silmille.
Toki tyhmyyttä on kirkon taloudenpidossa ennenkin osattu harjoittaa. Suurin niistä on se, ettei valtaisan ison työntekijäkunnan eläkkeitä varten ymmärretty ajoissa ruveta panemaan riittävästi sukanvarteen. Nyt ei auta, vaikka kirkon taloutta johtaa hyvinkin viisas nainen. Ei hänkään pysty liian vähin eväin kultaa munimaan. Joutuupa vaan hautomaan takuuvarmaa eläkepommia, joka laukeaa samoilla vuosikymmenillä kuin kiinteistöpommikin.
Voisivat kirkon nykyiset herrat ja rouvat tässäkin hivenen avittaa. Vaikka tekee kipeää, henkilöstöä on ruvettava vähentämään ennen kuin pääsee pahin hätä kämmenille.
Helsingissä on kirkon taloudenpidossa oltu piirun verran viisaampia kuin maassa keskimäärin. Täällä on osattu lukea paitsi taivaan merkkejä ja tilikirjoja myös Joosefin unenselityksiä. Lihavia vuosia seuraavat aina laihat. Niitä varten täytyy pistää jotakin syrjään ja sijoittaa säilötyt hillot ja munat moneen koriin.
Oi, kun olisivat kehittyvien maakuntien Suomessa edes tässä ottaneet ajoissa oppia helsinkiläisistä. Näin tulisi olla myös hengellisessä elämässämme. Kannattaisi sielläkin ruveta ajoissa harjoittamaan kristinuskoa helsinkiläiseen tapaan, joka on piirun verran letkeämpää kuin maassa keskimäärin. Siinä se kirkon varsinainen rikkaus on.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: