Rikkaalla alueella saa isoimmat diakonia-avustukset
Diakonista talousapua kannattaa hakea Pakilassa. Keskimääräinen tukisumma oli hyvinvoivalla pientaloalueella kolme kertaa niin suuri kuin Herttoniemessä.
Seurakuntien diakoniatyö auttaa tarpeen vaatiessa taloudellisesti, viime vuonna Helsingissä runsaalla puolella miljoonalla eurolla. Avustusvaroja oli käytössä vajaa puolitoista euroa jäsentä kohti.
Kun taloudellista apua sai yhteensä 11 994 helsinkiläistä, keskimääräiseksi avustussummaksi tuli 43 euroa saajaa kohden vuodessa. Todellisuudessa apua jaetaan seurakunnissa kovin erilaisia summia. Vauraimmilla alueilla avustuksetkin ovat suurempia.
Tilastot paljastavat, että keskimääräinen avustussumma oli viime vuonna korkein hyvinvoivassa Pakilassa, 95 euroa per avustuksen saaja. Pienimmän rahallisen avustuksen, 29,50 euroa, sai Herttoniemen seurakunnassa, johon sisältyy taloudellisesti ja sosiaalisesti haastava Myllypuro.
Seurakunnat päättävät itse
Alueiden eroja kuvaavat tilastofaktat, joiden mukaan Pakilassa asuntokuntien keskimääräiset tulot olivat vuonna 2014 yli kaksinkertaiset Myllypuroon verrattuna, ja Myllypurossa taas työttömien prosenttiosuus oli kaksinkertainen Pakilaan nähden. Helsingin suurimmassa seurakunnassa Malmilla keskimääräinen diakoninen avustussumma on lähellä koko kaupungin keskiarvoa, lähes 42 euroa.
Avustusrahat tulevat seurakuntiin seurakuntayhtymän yhteisestä budjetista, jonka tulopuolelle kerätään seurakuntien helsinkiläisten jäsenten kirkollisverot. Seurakunnat saavat könttäsummat kaikkeen toimintaansa ja päättävät varsin itsenäisesti, miten ne rahansa käyttävät. Käyttövarojen mitoituksessa ei juuri oteta huomioon diakonisen tarpeen alueellisia eroja, jotka ovat Helsingissä huomattavat.
- Helsingin seurakuntayhtymän diakonian päällikkö Kirsi Rantala
Seurakuntakohtaisiin avustustilastoihin sisältyvät sekä seurakuntien omista budjeteista tulevat avustusvarat että muista diakoniarahastoista tulevat summat. Avustussummien erot voivat siis kertoa paitsi seurakuntien erilaisista budjeteista myös niiden diakoniatyöntekijöiden herkkyydestä hakea avustuksia asiakkailleen muista käytettävissä olevista lähteistä.
– Tiedossa on, että joissakin seurakunnissa on avustusrahoja varattu niin, että niillä pärjätään hyvin koko vuosi. Toisissa taas budjetit ovat niin pienet, että seurakuntayhtymän tai hiippakunnan kriisirahaston puoleen käännytään helpommin, Helsingin seurakuntayhtymän diakonian päällikkö Kirsi Rantala kertoo.
Ruokaa ja vaatteita, ei rahaa
Taloudellisen tuen tavallisin muoto on ruoka-avustus. Helsingin seurakuntien yhteisen ohjeistuksen mukaan diakoniatyöntekijä voi myöntää sitä omalla päätöksellään 10–30 euroa yksin asuvalle ja 20–50 euroa perheelle kullakin avustuskerralla. Vuosittain ruoka-apua annetaan enintään 100 euroa yksin asuvalle ja 200 euroa perheelle. Muihin tarpeisiin kuten vaatteisiin tai terveydenhoitomenoihin voidaan myöntää enintään 100 euroa vuodessa sekä yksinasuville että perheille. Avustusta ei anneta käteisenä vaan maksuosoituksina kauppaan.
Toisinaan seurakunnat myöntävät suurempiakin summia, mutta silloin avustuspäätöksen tekee johtava diakoniatyöntekijä tai koko diakoniatiimi yhdessä. Isommalla avustuksella maksetaan kertaluontoisesti esimerkiksi äkillisesti vaikeuksiin joutuneen sähkölasku tai vastaava kulu.
Seurakunnan diakoniatyöntekijä voi hakea asiakkaalleen suurempia avustuksia myös Helsingin seurakuntayhtymän kriisirahastosta, Helsingin hiippakunnan diakoniatoimikunnalta tai Kirkon valtakunnallisesta diakoniarahastosta ja sen yhteydessä toimivilta tukikummeilta.
– Seurakuntien diakoniatyö ei ole rahanjakoautomaatti, vaan jokaisen apua hakevan tilanne kartoitetaan huolellisesti, Rantala toteaa.
Avustuksen hakijalta pyydetään valtakirja hänen tilanteensa selvittämiseksi muiden viranomaisten kanssa. Tiedot kirjataan muistiin ja myönnetyt avustukset tilastoidaan. Taloudellinen avustus on tarkoitettu tilapäiseksi avuksi yllättävissä kriisitilanteissa, kun muuta tukea ei ole saatavissa.
– Tarkoitus on auttaa asiakasta selkeään ratkaisuun, joka muuttaa hänen tai hänen perheensä tilanteen, eikä peitellä laastarilla toistuvia ongelmia, Rantala korostaa.
Avustuksen harkinnanvaraisuutta korostaa seurakuntayhtymän ohjeistus, että taloudellisia avustuksia voidaan myöntää asiakkaan henkisen tasapainon tukemiseksi, vaikka kriisitilanteen tunnusmerkit eivät täyttyisikään. Muita tukimuotoja voivat olla elämäntilanteen selvittäminen, taloudellisen tilanteen ja tukitoimien kartoittaminen, hengellinen ja henkinen tuki, elämäntilanteen korjaamiseen tähtäävä toiminta, vastuunotto omasta elämästä ja kutsu seurakuntayhteyteen.
Taloudellisen diakonisen avun nyrkkisäännöt
* Avustukset ovat harkinnanvaraisia, niihin ei ole subjektiivista oikeutta eikä valitusoikeutta. Avustukset ovat tilapäisiä ja kertaluontoisia.
* Käteistä rahaa ei anneta, eikä rahaa makseta tilille.
* Avustuksen saajan on asuttava seurakunnan alueella, mutta hänen ei tarvitse kuulua kirkkoon.
* Ennen diakonisen avustuksen myöntämistä tutkitaan, saako hakija jo kaikki hänelle kuuluvat yhteiskunnan tuet.
Jaa tämä artikkeli: