Rinnekappelin jumalanpalveluksissa pyritään havainnollisuuteen ja konkreettisuuteen, jotta seurakunta pystyy seuraamaan tilaisuuksien kulkua. Kuva: Sirpa Päivinen
Rinnekappeli täyttää 40 vuotta
Kehitysvammatyötä tekevän Rinnekoti-Säätiön toimipisteessä Espoon Lakistossa on toiminut neljäkymmentä vuotta kappeli. Vuonna 1972 käyttöön vihityllä Rinnekappelilla pidetään säännöllisesti jumalanpalveluksia, ja niihin osallistuu säätiön asunnoissa asuvia ja henkilökuntaa.
Kappelilla järjestetään myös kirkollisia toimituksia, kuten hautaan siunaamisia sekä kaste- ja hääjuhlia. Samoin Rinnekodin koulun väki kokoontuu kappelille koulukirkkoihin.
Jumalanpalveluksia pitävät vuorollaan Espoon, Helsingin ja Vantaan eri seurakuntien papit ja kanttorit.
Rinnekodin pappi Tarja Mikkola Espoon seurakuntayhtymästä tietää, että säätiö itse toivoi aikanaan kappelin rakentamista.
”Muualle suuntautuvat kirkkoretket kuljetuksineen ovat ponnistus, jota ei voida täältä kovin usein järjestää”, Mikkola sanoo.
Hänen mukaansa Rinnekodin saleissa pidettiin jumalanpalveluksia jo ennen kappelin valmistumista – erilliset alttarikaiteetkin ovat tallessa.
40-vuotiaan Rinnekappelin historiaan voi tutustua kappelille pystytettävässä valokuvanäyttelyssä kehitysvammaisten valtakunnallisten kulttuuripäivien yhteydessä, jotka järjestetään syyskuun alussa Lakistossa. Päivillä pidetään myös jumalanpalvelus juhlateltassa.
Mikkola pyrkii puhumaan Rinnekappelin jumalanpalveluksissa ja hartauksissa selkeäsanaisesti. Raamatunkertomuksissa hän käyttää havaintomateriaalia.
”Saatan esimerkiksi näytellä Mariaa ja laittaa päälle roolivaatteen. Jos taas puhutaan leivästä, otan mukaan leivän.”
Asukkaat ovat itsekin monena vuonna valmistaneet Rinnekodin näytelmäkerhossa ohjaajien ja papin kanssa joulun ja pääsiäisen tapahtumiin liittyviä esityksiä.
Myös Espoon seurakuntien vammaistyö täyttää neljäkymmentä vuotta.
”Kirkolla on annettavanaan hengellistä sisältöä, jota kehitysvammatyötä tekevän verkoston muut osallistujat eivät tarjoa. Tarvitsemme tietenkin koko yhteistyöverkostoa”, sanoo diakoni Eeva Pirinen joka on tehnyt kehitysvammatyötä sen alusta lähtien. Pirinen on jäämässä eläkkeelle elokuun lopussa, mutta hänelle valitaan seuraaja.
Mikkola ja Pirinen ovat yhdessä pitäneet syvästi kehitysvammaisille rippikouluja. Molemmat ovat huomanneet, että sanallinen ilmaisu ei ole välttämättä tärkein asia kristinuskossa.
”Hiljaisuus, kynttilät, musiikki, kosketus ja läsnäolo ovat keinoja, joilla uskonasioita voidaan konkreettisesti välittää kehitysvammaisille”, Pirinen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: