Rintakipuisten ja päihtyneiden pelastaja
Pikkupoikana Jaakko Pohjosella , 29, oli kolme toiveammattia: poliisi, palomies ja ”lampunkorjaaja”, sillä kummisetä oli sähkömies. Kimmoke pelastusalan työhön tuli lukion jälkeen Karkkilan palolaitoksella työmarkkinatukiharjoittelussa.
Nykyään mies työskentelee Kallion pelastuslaitoksella palomiehenä ja perustason ambulanssissa. Nelivuotiset ensihoitajaopinnot Metropolia Ammattikorkeakoulussa ovat loppusilausta vaille valmiit.
Ensihoitaja näkee ihmisen elämänkaaren syntymästä kuolemaan. Hän on usein ensimmäisenä äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen luona. Kiireellisiä ensihoitotehtäviä ovat hengitysvaikeuksien ja rintakivun ohella liikenneonnettomuudet ja erilaiset tapaturmat, kuten kaatumiset ja putoamiset.
– Jonkin verran on niitä, jotka notkuvat itsetuhoajatuksissa katon reunalla, mutta luopuvat aikeistaan juttelun jälkeen. Kerran sattui niinkin harvinainen tapaus kuin rynnäkkökiväärillä ampuminen. Uhri toipui täpärästä tilanteesta onneksi hyvin, Pohjonen kertoo.
Päihdekulttuurin muutokset näkyvät ensihoitajien arjessa. Puiston penkille sammunut perinteinen puliukko alkaa olla ”katoava luonnonvara.” Entistä useammin kuvioissa ovat lääkkeet ja huumeet. Uusimpana ovat tulleet niin sanotut muuntohuumeet.
– Aine on kemiallisesti muokattu niin, ettei sitä voi luokitella huumausaineeksi. Muuntohuumeet vaikuttavat usein amfetamiinin tai ekstaasin tavoin, himmentävät tajunnan silmänräpäyksessä ja romahduttavat elintoiminnot.
Ensihoitajat ottavat herkästi poliisin työtään turvaamaan, sillä joskus potilaat ovat arvaamattomia. Pohjonen kertoo, että Kallion ja Karhupuiston kulmilla tulee usein vastaan niin sanottuja ”vakiohessuja”, joskus kaksi tai kolmekin kertaa saman vuoron aikana. Päihtyneillä sanavarasto saattaa olla varsin primitiivinen.
Pohjonen tietää, että parhaiten työssä jaksaa, kun ei ota ”ystävällistä asiakaspalautetta” itseensä, työskentelee rauhallisesti ja säilyttää katsekontaktin hoidettavaan.
– Suurin osa palautteen antajista puhaltaa yli kaksi promillea. Jotkut pyytävät hetken juttelun jälkeen anteeksikin kiihtymistään.
Ensihoitaja tarvitsee hyvää kuntoa, sillä työssä joutuu nostelemaan joskus hyvinkin tukevia potilaita ja kantamaan ihmisiä vaikeissa maastoissa ja hissittömissä taloissa, jopa kahdeksannesta kerroksesta. Jaakko Pohjonen hoitaa kuntoaan harrastamalla uintia, juoksua ja kuntosalia.
Omaiset lataavat läheisen selviytymiseen suuren toivon ja uskon. Joskus kuitenkin niin sanottu aika-ikkuna kuroutuu umpeen eikä mitään ole tehtävissä. Tunteet ovat inhimillisiä. Reaktiot vaihtelevat huutonaurusta raivoon ja lyömiseen.
– Rankinta on nähdä lapsen kuolema tai kohdata metron alle hypännyt ihminen, mutta sekin kuuluu työnkuvaan. Työnoh-jauksessa pääsemme purkamaan tilanteita. Kun jätän työvaatteet peltikaappiin, jätän samalla työn työpaikalle.
P.S. Pidän tärkeänä ystäviä ja läheis-
ten tukiverkostoja, niistä saan elämänvoimaa.
En ole koskaan käyttänyt huumeita. Näen päivittäin työssäni elämän varjopuolet ja narkomaanien kurjan voinnin, eikä parempaa päihdevalistusta voisi ollakaan.
Ihmettelen tulevaa perheenlisäystä. Meille syntyy esikoistytär marraskuussa ja ensimmäisen lapsen syntymä herättää monenlaisia tunteita.
Marjo Hentunen
Jaa tämä artikkeli: