Takkahuoneen ikkunaan kiinnitettyihin nimikoituihin käsiin sai käydä kirjoittamassa hyvää palautetta toisille leiriläisille. Kuva: Sirpa Päivinen
Riparilla väännetään isoista jutuista
Rippikoululeiri on kuin elämä pienoiskoossa: saman viikon aikana otetaan irrottautumisaskeleita vanhemmista, pohditaan vapauden ja vastuun käsitteitä, saadaan eväitä maailmankatsomukseen ja pidetään vielä hauskaakin.
Malmin seurakunnan rippileirillä Lohjan Lohirannassa on meneillään neljäs päivä. Ulkona sataa kaatamalla, ja leiriläiset ovat lounaan jälkeen suunnistaneet majoitusrakennuksiin. Ennen iltapäivän opetusta jää pari tuntia vapaaseen jutteluun, pelailuun ja hullutteluun.
Tytöillä ja pojilla on omat majoitusrakennuksensa, mutta päivisin vapaa-aikaa saa viettää molemmissa rakennuksissa.
– Alkuleiristä pojat olivat keskenään ja tytöt keskenään, mutta nyt rajoja on alettu ylittää. Tyttöjä tulee tänne poikien puolelle, leirin pastori Jukka Holopainen kertoo. Hän on ilahtunut siitä, että leirihenki on kohonnut eivätkä ihmiset oleile pelkästään vanhoissa kaveriporukoissa.
Tänään erityistä hauskuutta leiriläisissä herättää se, että tytöt ovat stailanneet pari poikaa. Juho Alanen taputtelee poskiaan, joille on laitettu meikkivoidetta, ja Iiro Kinturin hiukset on aseteltu tyylikkäästi.
Joillakin riparilaisilla on hassunnäköisiä hattuja päässään, ja he selittävät päähineiden olevan isosten roolivaatevarastosta.
Pojat haastavat Holopaista kädenvääntökisaan. Hän asettuu pöydän ääreen vääntämään kättä ensin Lauri ”Late” Kujalan kanssa. Muut pojat kannustavat ympärillä. Erävoitto menee pastorille, ja seuraavaksi Juho Alanen haluaa koettaa voimiaan.
– En minä sinun kanssasi, kun tiedän, että käyt salilla, Holopainen yrittää vastustella.
Kisa on tiukka ja vaikuttaa melkein ratkeamattomalta. Lopulta voiton vie Holopainen, joka kertoo kuntonsa kohonneen maratoneja juostessa.
– Hyvä Jukka, kaikuu ympäriltä.
Pastori pukeutuu Pietariksi
Iltapäivän ohjelma alkaa päivän skaballa takkahuoneessa. Edellisenä päivänä on ollut keihäänheittokisa tulitikuilla, ja tänään leiriläiset muodostavat viiden hengen ryhmissä ”ihmispatsaita”.
Isoset luettelevat ruumiinosia, jotka saavat osua maahan. Ensimmäisessä tehtävässä maahan pitää osua yhtä aikaa kahdeksan jalkaa, kolme kättä ja yksi polvi. Vähitellen tehtävät vaikeutuvat, ja vain jotkin ryhmät selviävät haasteellisista asennoista. Ihmispatsaiden teossa tarvitaan yhteistyötä, aivojumppaa ja hieman akrobatiaakin.
Skaban jälkeen siirrytään päiväkahvin kautta leirikeskuksen kappelille. Isoset ovat dramatisoineet opettajien johdolla Jeesuksen Getsemanen rukoustaistelua kuvailevan raamatunkohdan näytelmäksi. Aamupäivän opetuksessa on käsitelty Jeesuksen elämänvaiheita teoreettisemmin, ja nyt mukaan tuodaan elämyksellisyyttä.
Paluumatkalla kappelilta luokkahuoneeseen vastaan tulee Pietariksi pukeutunut Holopainen. Pastori näyttää omistavan mainiot näyttelijänlahjat.
– Mihin he ovat vieneet Jeesuksen? Jeesus opetti meille niin paljon, Pietari tuskailee ikävissään.
Leirillä synnytetään muistoja
Luokkahuoneessa leiriläiset pääsevät käyttämään kädentaitoja. Kaikki saavat saven palasen, josta kukin muotoilee oman ristinsä. Riparilaiset työskentelevät innoissaan ja aivan hiljaa.
Kun risti on valmis, siihen laitetaan reikä kaulanauhaa varten. Itse tehty risti ojennettaisiin jokaiselle konfirmaatiossa muistoksi.
Kutakin leiriläistä varten on myös leikattu kädenmuotoinen paperi, joka on kiinnitetty takkahuoneen ikkunaan. Nimikoituihin käsiin saa käydä kirjoittamassa hyviä muistoja leiriläisistä. Leirin loputtua kädet laminoidaan, ja ristin tavoin ne annetaan konfirmaatiossa omistajilleen.
– Haluamme näin tuoda opetukseen vuorovaikutuksellisuutta, kertoo Holopainen ja mainitsee, että vetäjät ovat myös kirjeenvaihdossa riparilaisten kanssa leirin aikana. Leiriläiset kirjoittavat tuntemuksiaan oppimispäiväkirjaan, ja kukin saa kirjan välityksellä yhdeltä vetäjältä kirjeen. Kirjeessä aikuinen antaa nuorelle palautetta tekemistään havainnoista.
Rippikoulu on elämänkoulu
Leirillä on 25 riparilaista, kuusi isosta ja neljä aikuista. Yksi aikuinen toimii yövalvojana, ja kolme muuta vetävät oppitunteja.
Helsingissä vuosittain yli sata rippikoulua
Helsingissä järjestetään tänä vuonna 136 suomenkielistä rippikoulua, joista 15 on erilaisia teemarippikoulua.
Tämän lisäksi tulevat yksityiset rippikoulut, aikuisrippikoulut, erityisryhmien kuten kehitysvammaisten rippikoulut ja kaikki muunkieliset rippikoulut.
Jokaiselle päivälle on valittu teema: yhtenä päivänä keskitytään Raamattuun, toisena kärsimyksen ongelmiin, Jeesukseen tai sakramentteihin, ja seurusteluasioillekin on varattu oma keskustelupäivänsä.
Rippikoululla on kahdenlaisia tavoitteita. Leirin nuorisotyönohjaaja Antti Nieminen sanoo, että rippikoulua voi toisaalta pitää elämänkouluna. Monet ottavat ensimmäistä kertaa etäisyyttä vanhempiinsa, ja leiri onkin Niemisen mukaan itsenäistymisriitti kaikkine elämänkysymyksineen.
Nuori pääsee miettimään suhdettaan lähimmäisiin, ystäviin ja luontoon sekä pohtimaan vapauden ja vastuun käsitteitä.
Toisaalta yksi selkeä tavoite on antaa eväitä kristilliseen maailmankatsomukseen ja kutsua mukaan seurakunnan toimintaan.
– Rohkaisemme rippikoululaisia ottamaan selvää kristinuskon asioista. Jotta voi uskoa, pitää saada ensin tietoa, ja riparilla voimme antaa alkusysäyksen, Nieminen sanoo.
Riparilaisilta kysyttyä
1. Mikä on päivän kohokohta?
2. Mikä on päivän pohjanoteeraus?
Ella Luukkonen
1. Iltaohjelma.
2. Opiskelu saattaa käydä tylsäksi.
Juho Alanen
1. Se, kun Ike meikattiin.
2. Aamuherätys
Ike eli Iiro Kinturi korjaa itse, ettei hänelle laitettu meikkiä vaan hänen tukkansa stailattiin. Kysymyksiin hän vastasi:
1. Ruokailu.
2. Tunnit, opiskelu.
Sara Minkkinen
1. Kun laitettiin Iiron hiukset.
2. Varmaan opiskelussa. Tänään piti tehdä lehtijuttuja yhdestä Raamatun kohdasta.
Siri Turunen
1. Vapaa-aika ja oleminen kavereiden kanssa.
2. Opiskeluissa Raamatun pläräämiset.
Otteita leiripäiväkirjoista:
1.6.
Iina Markkanen, isonen:
”Aivan ensimmäisenä kiersimme katselemassa paikkoja leirialueella. Kaikki olivat perin vaisuja, vain ennestään tutut kaverukset taisivat jutella keskenään.”
”Iltaohjelmassa esitettiin sketsejä, ja niistä suurin osa kyllä tykkäsi ja he nauroivat niille. Yhteislauluissakin ilahduttavan moni lauloi.”
2.6.
”Isoset herättivät pikkaset uuteen aamuun "Hakuna Matata"-kappaleella, ja väsyneet leiriläiset tepastelivat aamupalalle.”
3.6.”Kun oli vapaa-aikaa, hakeuduimme leiriläisten sekaan ja koetimme tutustua näihin pikkasiin paremmin, osa meni pelaamaan korttia näiden kanssa, osa vain jutteli ja teki tuttavuutta.”
4.6.
”Iltaohjelmassa tapahtui pientä hämminkiä erään sketsin kohdalla, kun aluksi eräällä näyttelijällä ei pitänyt pokka ja sitten olennainen osa vuorosanoista jäi sanomatta. Sketsi piti esittää kolmesti ennen kuin se lopulta onnistui!”
5.6.
”Päivän skabana tuli keksiä mahdollisimman monta eläinaiheista laulua, sellaisia millaisia muut ryhmät eivät olleet vielä sanoneet (laulaneet).”
6.6.
”Skabana toimi tikanheitto! Ryhmien piti päättää omalle ryhmälleen "ihannetulos" kuten 20. Jokainen leiriläinen sai 2 heittovuoroa ja näillä heittovuoroilla piti saada summaksi 20 tai sitä lähellä oleva numero.”
7.6.
”Viimeisessä hartaudessa näkyi kyyneliä. Leiriläiset lohduttivat toisiaan, kun leiriavustaja Karin lauloi "Tartu käteen Jumalan", osa leiriläisistäkin yhtyi lauluun.”
8.6.
”Leiriläiset heräsivät maanantaihin haikeissa tunnelmissa. Suurin osa olisi halunnut jäädä vielä toiseksi viikoksi leirille.”
Karin Isotalo, teologiharjoittelija, vetäjä:
1.6.
”Leiriläiset näyttävät ihmettelevän kaikkea: paikkaa ja ilmapiiriä ja kysymysmerkit suorastaan leijailevat ilmassa. Mitä nyt tapahtuu? Keitä nuo muut ovat? Mikä tämä rippileiri oikeastaan on?”
”Harvemmin näkee rippikouluryhmää, joka näin innokkaasti lähtee mukaan juttuihin heti ensihetkestä alkaen.”
2.6.
”Iltapäivällä puuhastellaan rannassa nurmikentällä: potkitaan palloa ja pelataan sulkapalloa. Tytöt lähtevät kiljahdellen soutelemaan.”
3.6.
”Iltapäivällä päivän skabassa heitetään keihästä eli tulitikkua. Tänään Emman joukkue saa nauttia voiton kunniasta.”
4.6.
”Jeesus-oppitunnilla keskustellaan melko paljonkin siitä, kuka oikein pääsee taivaaseen ja mitä sen eteen täytyy tehdä? Vai riittäisikö kuitenkin pelkkä usko pelastukseen?”
5.6.
”Iina puhuu koskettavasti iltahartaudessa siitä, kuinka itse hakeutui seurakunnan toimintaan.”
”Isosten näyttämä esimerkki siitä, kuinka hauskaa seurakunnassa voi olla, varmasti kannustaa monia uskaltautumaan Talolle.”
6.6.
”Päivän kohokohta on ehdottomasti savusauna illalla. Oletamme tyttöjen kanssa, että sauna on täynnä savua, ja olemme ehkä jopa vähän pettyneitä, kun savut olikin poistettu ennen saunavuoroamme.”
7.6.
”Loppukoe taitaa jännittää, mutta kaikki läpäisevät hienosti ja mahtavasti rippikoulunsa.”
”Iltahartaudessa pidämme kynttiläkierroksen ja jokainen saa sanoa fiiliksensä leiristä. Toisten silmät kostuvat ja itsellänikin on vähän haikea olo: tässä meidän leirimme nyt oli, kaikessa komeudessaan ja hauskuudessaan.”
Jaa tämä artikkeli: