Ikä ei paina. Tuula Suonio (vas.), Ritva Sario ja Kaisa Määttä muodostavat puolet Riskiryhmä-bändistä. Kokoonpanoon kuuluvat myös rummut, sähköurut ja kosketinsoittimet.
Riskiryhmä antaa palaa
Onko rokki jotain, jonka soitto täytyy aloittaa nuorena? Ei, todistavat Riskiryhmä-bändin naiset, jotka hyppäsivät rokki-bändiin seitsemänkymppisinä.
Teksti Ulla Pitkänen
Kuva Sirpa Päivinen
Muistakaa meininki alusta asti! kannustaa toinen Riskiryhmän opettajista, Kaarlo Uusitalo, bändiä harjoituksissa.
Näitä naisia ei tarvitse kahta kertaa käskeä. Rumpali Seija Oikarinen jammaa täysillä ja laulaa mukana. Kitaristi Ritva Sario rokkaa.
Tiukkaa rock-asennetta löytyy myös basisti Kaisa Määtältä .
– Minä olen saanut luvan olla liikkumatta. Kitaristi vieressä liikkuu, minä en.
Krokotiili Rock, Proud Mary, Black Magic Woman, Hetki lyö... Rokin klassikot seuraavat toinen toistaan. Kaarlo Uusitalo ja toinen opettajista, Markku Kaikkonen , ovat valinneet ohjelmistoon kappaleita ajalta, jolloin riskiryhmäläiset olivat nuoria.
Kosketinsoittaja Helena Kellokumpu kuunteli nuorena rokkia laidasta laitaan. Ritva Sario innostui rokista 15-vuotiaana luokkaretkellä. Siellä oli mukana yksi ainoa levy, Bill Haleyn Rock around the clock , jota kuunneltiin innolla kymmeniä kertoja.
Kaikki naiset eivät tosin kuunnelleet rokkia nuorena. Joillakin soivat enemmän esimerkiksi Lauantain toivotut levyt.
Rock-musiikki, uuden oppiminen, hyvä porukka, jonka samantyyppisen huumorintajun vieraskin nopeasti huomaa – kaikki se on antanut valtavasti iloa. Osa naisista oli joskus soittanut jotain tai laulanut kuorossa, osalle soitto oli hyppy uuteen. Rock-bändi oli kaikille ennakkoluuloton kokeilu, joka imaisi nopeasti mukaansa.
Riskiryhmä perustettiin reilut neljä vuotta sitten. Tuolloin Kaarlo Uusitalo ja Markku Kaikkonen houkuttelivat HelsinkiMission lauluhetkestä naiset mukaan bändiin. Uusitalo ja Kaikkonen ovat HelsinkiMissioon kuuluvan musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajia.
Soittimet valikoituivat kiinnostuksen mukaan. Esimerkiksi Seija Oikarinen kertoo pitävänsä rytmistä niin paljon, että kun hän soittaa rumpuja, soitin melkein liikkuu paikaltaan.
– Olin vain aina ajatellut, että eivät rytmisoittimet sovi naiselle eivätkä varsinkaan vanhemmalle naiselle, hän nauraa.
Sähköurkuja soittavalla Ritva Kärjellä olisi ollut intoa musiikin harrastamiseen jo lapsena, mutta palaute koulusta sen enempää kuin kotoakaan ei juuri kannustanut.
– Laulunumeroni oli korkeintaan seitsemän. Äiti sanoi joskus lauluani kuullessaan, että älä hyvänen aika kenenkään joukossa laula, sekoitat kaikki.
– Silti ehdotus bändistä innosti heti: nyt pääsisin kokeilemaan musiikkia ja vieläpä ryhmässä.
Helena Kellokummun täti lauloi hänelle, kun tämä oli lapsi. Myös laulaja Tuula Suonion elämään laulu on kuulunut pienestä pitäen:
– Minulle ja minun kanssani on laulettu pienestä pitäen. Nyt käyn myös yksityisesti laulutunneilla.
Kaisa Määttä soitti nuoresta pitäen pitkään poikkihuilua. Se kuitenkin jäi vuosiksi mielenterveysongelmien vuoksi.
– Riskiryhmä on tuonut viimeisen niitin siihen, että tunnen taas olevani niin sanotusti terveiden maailmassa. Bändissä soittaminen ja sen sosiaalisuus on ollut iso parantava tekijä, Määttä kuvaa.
Nuotit tulivat nopeasti tutuiksi niillekin riskiryhmäläisille, jotka eivät olleet aikaisemmin soittaneet mitään. Se oli Kaarlo Uusitalon kehittämien kuvionuottien ansiota.
– Niissä nuottien informaatio merkitään muotojen ja värien avulla. Tällä tavalla merkityt nuotit liitetään esimerkiksi nuottikirjoista vastaaviin muotoihin ja väreihin soittimissa. Tai sitten täytyy tietää, että esimerkiksi tämä punainen nuottikirjassa on C, Uusitalo selventää.
Kuvionuottimenetelmä ei ole tarkoitettu pelkästään erityisryhmille. Moni saattaa aloittaa musiikin harrastamisen, mutta lopettaa lyhyeen, kun alku on liian vaikeaa. Kuvionuoteilla pääsee kätevästi alkuun ja sitten halutessaan voi siirtyä tavallisiin nuotteihin.
Riskiryhmäläiset selittävät itse kehittämäänsä nimeään esimerkiksi niin, että he ottavat riskin siinä, oppivatko uutta ja jopa rokkia vielä seitsemänkymppisinä.
– Ja minusta Kaarlo ja Markku riskeeraavat enemmän kuin me: heidän maineensahan tässä voi mennä, Kaisa Määttä heittää.
Naiset kiittävät opettajiaan luovuudesta, ammattitaidosta ja kärsivällisyydestä.
– Aina ollaan kehittelemässä jotain uutta. Saamme myös itse antaa ideoita, ehdotella esimerkiksi keikkapaikkoja.
Bändi on keikkaillut ahkerasti muun muassa Resonaarin omissa tilaisuuksissa, Korjaamossa Töölössä dementiahoitajien opintopäivillä ja televisiossa Pisara-ohjelmassa. Pääosin palaute on ollut innostunutta, tosin palvelutalo Ceciliassa iäkkäät asukkaat löivät kädet korvilleen.
Riskiryhmä on ehtinyt myös Skotlantiin saakka. Resonaari on tehnyt vuosia yhteistyötä sikäläisen Drake Music Scotlandin kanssa, ja nyt Riskiryhmä oli pääesiintyjänä Edinburghissa elinikäisen oppimisen festivaaleilla.
Ritva Sario kuuli aamuhartauden loppurukouksessa sanat, jotka hänestä kuvaavat juuri Riskiryhmää.
– Ilo, yksinkertaisuus ja armahtavaisuus.
– Täällä on iloa. Yksinkertaisuutta on kuvionuoteissa, joilla kaikki pääsevät soittamaan pitkälle.
– Armahtavaisuutta on siinä, että saa olla oma itsensä ja saa soittaa väärinkin vaikka kuinka monta kertaa.
Jaa tämä artikkeli: