null Ristiriitoja vai rauhaa?

— Hyvä joulunvietto on kuin hyvä eläköityminen: rauhoittumista, inhimillisyyttä ja lämpöä, sanoo Juha Muje.

— Hyvä joulunvietto on kuin hyvä eläköityminen: rauhoittumista, inhimillisyyttä ja lämpöä, sanoo Juha Muje.

Ristiriitoja vai rauhaa?

Juha Muje miettii, kuinka käy Vainion Kalen, Topeliuksen ja hänen itsensä.

Syksyn aikana näyttelijä Juha Muje on esittänyt Kale Vainiota Kansallisteatterin Patriarkka-näytelmässä yli 40 kertaa. Kale on sukupolvinäytelmän päähenkilön Heimo Harjun pitkäaikainen ystävä.

— Rooli herättää naurua ja vastakaikua katsojissa. Vaarana on lähteä liikaa myötäilemään yleisöä.

Kun näyttelijä on oppinut roolinsa, useimmiten riittää, että hän toistaa sitä esityksestä toiseen. Kalen kanssa se ei tunnu riittävän.

— Muutamassa viime esityksessä olen yrittänyt terävöittää roolia ja varmistaa siten, että pieni piru henkilöhahmon sisällä säilyisi.

— Kale on impulsiivinen hurupää. Hän laukoo törkeyksiä ja kaksimielisyyksiä muka huumorin varjolla. Takana on kuitenkin katkeruutta ja kateutta. Hänellä on jotain hampaankolossaan Heimoa kohtaan.

Pelityyli kertoo ihmisestä

Ihmissuhdepelinsä lisäksi Kale ja Heimo pelaavat näytelmässä shakkia.

— Kun kuulimme, että pelin kulkua näytettäisiin esityksessä live-elokuvana, se tuntui vaativalta. Kumpikaan meistä — en minä eikä Raimo Grönberg — ole harrastanut shakkia. Sen sijaan näytelmäkirjailija Juha Jokela on mestarillinen shakinpelaaja. Hän on käsikirjoittanut pelin siirto siirrolta.

Muje ja Grönberg vetäytyivät maalle harjoittelemaan peliä. Naapurimökillä oli shakin harrastaja. Yöllä saunan jälkeen hän innosti Mujetta pelaamaan.

— Hän seurasi peliäni ja kertoi, että kun Kale teki aggressiivisen siirron tai pelasi toista puolta, oli jokin koira haudattuna toiselle puolen. Opin lisää Kalesta. Pelityyli kertoo ihmisestä.

Eläkkeelle jäämässä

Näytelmässä Kale häviää pelin lisäksi avioliittonsa. Hän jää yksin. Hänessä on sellaista yksinäisyyttä, joka ei tee uuden elämäntavan ja uusien ihmissuhteiden löytämistä helpoksi.

Syksyn mittaan Juha Muje on miettinyt häviämistä myös toisessa merkityksessä.

— Olisiko eläkkeelle jäädessä mahdollista hävittää vanha identiteetti ja rakentaa tilalle uusi? Olisiko mahdollista palata perusasioihin, löytää ehkä yhteyksiä vanhoihin koulukavereihin, hyväksyä yksinäisyys ja olla tyytyväinen sen kanssa?

Muje sanoo tuonsuuntaisen elämänmuutoksen olevan hänen vakaa aikomuksensa.

— Minulla on yhdeksän kuukautta aikaa synnytykseen. Olen irtisanonut itseni 1.9.2013 alkaen. Hoidan toki mahdolliset Patriarkan esitykset sen jälkeenkin. Mutta olen laiska ihminen, enkä jaksa enää opetella uusia rooleja.

— Ehkäpä minulla on sitten aikaa käydä käsiksi kirjallisuuteen ja musiikkiin. Ihmiset puhuvat elokuvistakin, mutta minä mietin, millä ajalla he niitä katsovat. Keskellä yötäkö vai vapaapäivinä, jolloin minä mieluummin pysyttelen hiljaa kotona tai mökillä.

Kulttuurinnälkänsä tyydyttämisen lisäksi Muje kertoo haluavansa katsoa elämäänsä röyhkeästi taaksepäin, käydä läpi nuoruutensa paikkoja ja muistoja.

— Armeijan käyminen ja perheen perustaminen liittyvät Turun-aikaani. Olen ainakin yhden Turun-retken velkaa turkulaissyntyiselle vaimolleni.

Mielikuvitusleikkejä riitti

Juha Mujeen lapsuuden kotiseutu on Pietarsaaressa. Siellä hautausmaan hiljaisuudessa voi äidin ja isän lisäksi palautella mieleen monia naapureita ja tuttuja. Toki moni vanha tuttu on yhä elävien kirjoissa. Yksi heistä on oopperalaulajaksi päätynyt Matti Rankala.

Rankalan ja Mujeen lapsuudenkodit sijaitsivat parin sadan metrin päässä toisistaan. Vaikka työt ovat kuljettaneet vanhoja leikkitovereita erilleen, yhteys ei ole kokonaan hävinnyt.

— Lapsena meillä riitti hulluja mielikuvitusleikkejä. Matin koti oli purulämmitteinen. Kellarikerros oli täynnä puruja. Välissä oli käytäviä, joissa apassit hyökkäsivät. Linnakkeen puolustajilla oli vahtivuorot. Leikki saattoi jatkua tuntikausia siihen asti, että isoveljet hyökkäsivät ja ilmoittivat, että äiti käski syömään.

Tänä vuonna Juha Muje on Topeliuksena Matti ja Paula Rankalan Joululaulu seimellä -produktiossa. Musiikkikuvaelma perustuu Zacharias Topeliuksen tekstiin.

Joulutarinan Topeliuksessa eivät vello ristiriidat, elämän pyörteet eikä huono omatunto.

— Kertomus on lapsenomainen, kirkkaan naivistinen hyvässä mielessä. Se voi tarjota puhdistavan kokemuksen hössötyksen keskellä.

Joululaulu seimellä la 15.12. klo 18 Musiikkitalossa ja su 16.12. klo 18.15 Myyrmäen kirkossa.
 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.