Rituaalit ja elämän epävarmuus
Elämme epävarmuuden aikaa. Näin väittävät ainakin monet ajan analyytikot. Uutiset suoltavat kuolemaa Syyriassa ja Hyvinkäällä, irtisanomisia Nokiassa, talouskriisiä Euroopassa. Elämän ennustamattomuus ja epävarmuus leijuvat ilmassa joka päivä.
Epävarmuus synnyttää pelkoa ja uhkaa. Brittiläinen sosiologi Frank Furedi kirjoittaa pelon kulttuurista. Pelon kulttuuri saa ihmiset käpertymään itseensä tai käyttäytymään aggressiivisesti. Uhkaan liittyy usein toisen näkeminen vihollisena, olipa sitten kyse kanssamatkustajasta, kerjäläisestä tai maahanmuuttajasta. Ja mitä uhatummaksi ihminen itsensä kokee, sen torjuvammin hän suhtautuu ympäröivään maailmaan.
Olen joskus miettinyt, onko tässä uhan ilmipiirissä jotakin hyvin suomalaista, kansalliseen kulttuuriin syvälle juurtunutta. Historia kertoo meille köyhyyden, nälän, sodan, idän ja laman uhasta. Tässä mielenmaisemassa menestyksen takana vaanii aina pelko häviöstä.
Nykypäivänä epävarmuus myy. Sillä voi rahastaa ja sen avulla voi saavuttaa suuria taloudellisia ja poliittisia voittoja. Epävarmuus saa vartiointiliikkeet ja vakuutusyhtiöt kukoistamaan. Finanssitalous elää epävarmuudesta ja riskeistä. Politiikassa päivän sana on riskinhallinta.
Historian saatossa rituaalien tehtävänä on ollut järjestää kaoottista todellisuutta. Rituaalit luovat järjestystä ja tuottavat sen myötä turvaa ja ennustettavuutta. Ja mitä syvempi kaaos, sen suurempi tarve rituaaleille. Rituaalit antavat voimaa yksilölle ja yhteisölle selvitä. Rituaalit luovat jatkuvuutta.
Seurakuntien ja kristillisten järjestöjen kesään kuuluvat rippileirit. Rippileiri itsessään on suuri rituaali, siirtymäriitti, jossa lapsi siirtyy uuteen vaiheeseen, vähitellen kohti ruumiin ja sielun aikuisuutta. Rippileiri tarjoaa mahdollisuuden pohtia elämän epävarmuuteen liittyviä henkilökohtaisia, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä: kenen ja minkä varaan elämässä rakentaa?
Ystäväni antoi kesän kynnyksellä kirjan, joka kutsuu näiden rippikoulun teemojen äärelle. Kirjan nimi on Usein ihmettelen. Suosittelen iltalukemiseksi vaikka uutisten jälkeen myös meille aikuisille.
Jaa tämä artikkeli: