Juurevampaa tulkintaa. Eksegetiikan tutkija Heikki Räisänen (vas.) ja emeritusprofessori Wille Riekkinen haluaisivat, että papit uskaltaisivat keskustella käsityksistään avoimemmin. – Raamattua tulkittaessa pitäisi mennä kertomusten taakse, Riekkinen sanoo.
Rohkeutta tulkintaan
Mitä pappi saa opettaa seurakuntalaisilleen?
Teksti Matleena Kantola
Kuva Esko Jämsä
Mistä papin tulisi saarnata, kun tuntuu, ettei ole mitään ammennettavaa?
Kirkon ulkosuomalaistyön ja Töölön seurakunnan teologipäivässä oltiin kristinuskon peruskysymysten äärellä 31.7. Temppeliaukion kirkossa. Kysymyksiin olivat vastaamassa emeritusprofessori, eksegetiikan tutkija Heikki Räisänen, emerituspiispa Wille Riekkinen ja teologian tohtori, Kalifornian ja Teksasin Suomikirkon pastori Jarmo Tarkki.
Jeesus on ilmeinen saarnan aihe, mutta Raamattu ei anna johdonmukaista kuvaa Jeesuksen persoonasta. Heikki Räisänen on vertaillut evankeliumitekstien Jeesus-kuvia. Johanneksen evankeliumi on saanut erityisaseman kirkossa, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Johanneksen evankeliumin Jeesus on supersankari, jossa ei Räisäsen mukaan ole kärsimystä tai kamppailua.
– Johanneksen kuvaama Jeesus on täysin erilainen kuin me ihmiset, sillä hänellä on sekä valta antaa pois elämänsä että ottaa se takaisin, Räisänen sanoo.
Räisäsen mukaan esimerkiksi Apostolin tekojen Jeesus-kuva on Johanneksen evankeliumia ihmisläheisempi. Se myös sopii tähän päivään paremmin. Kristillisten oppien määrittely ei ole ollut koskaan yksinkertaista, vaan opit ovat muotoutuneet ajan ja kulttuurin mukana.
Jo alkukirkko joutui valitsemaan, mikä tulkinta valitaan kristilliseksi opiksi. Raamattua tulkittaessa pitäisi Heikki Räisäsen mukaan mennä kertomusten taakse eikä lukea niitä faktoina.
Kun kristittyjen identiteettiä on alettu muodostaa, esimerkiksi suhde juutalaiseen taustaan on ollut polttopisteessä. Rajaa vedettäessä ruokailutavat ja ympärileikkaus nousivat alkukirkossa kiistakysymyksiksi vuosi toisensa jälkeen.
Räisänen otti esimerkiksi kristillisen identiteetin muodostamisesta Apostolien tekojen kymmenennen luvun, jossa roomalainen upseeri Cornelius kääntyy ensimmäisenä ei-juutalaisena kristinuskoon.
Jakeessa 28 Pietari sanoo: ”Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena.”
– Se, kenelle tapahtuu tässä kohdassa jotain käänteentekevää, ei oikeastaan ole Cornelius vaan Pietari, Räisänen sanoo.
Kertomusta Corneliuksen ja Pietarin kohtaamisesta voi soveltaa myös tänä päivänä homoseksuaalien lähimmäisten kohtaamisessa.
– Konflikteille ei näy loppua, mutta muutokset ovat olennainen osa kristinuskoa, Räisänen sanoo.
Pastori Jarmo Tarkin mukaan kirkon kaltaisessa totuusyhteisössä pitää uskaltaa vaihtaa näkemyksiä.
Lääkärin velvollisuutena on Jussi Naukkarisen mukaan kertoa potilaalle on oikeuteen haastamisen uhalla totuus. Tähän Jarmo Tarkki jatkoi:
– Jos lääkäri ei kerro totuutta, hänet haastetaan oikeuteen. Mutta jos pappi kertoo totuuden, hänet haastetaan oikeuteen. Tämä on traaginen totuus.
Tarkki puhui myös kirkon ”menneisyysromantiikasta”.
– Kirkko tunnetaan siitä, mitä se vastustaa. Miksi emme ole ensimmäisinä puolustamassa homoliittoja, vaan olemme viimeisinä jarruttamassa kehitystä? Kuinka moni papeista uskaltaisi laittaa itsensä likoon ja sanoa, mitä todella ajattelee? Tarkki pohtii.
– Syntyy jännite, jos pappi ei usko itsekään asioihin, joista joutuu puhumaan. Mitä papin pitää uskoa? Mitä pappi saa sanoa? Kaikki papit eivät kestä tätä jännitettä.
Jarmo Tarkki muistutti, että usko ja traditio kehittyvät. Kyseenalaistettuna traditiolla on mahdollisuus kypsyä ja jäädä eloon.
– Jeesuskin ajatteli itse.
Jaa tämä artikkeli: