Rukous luo taas toivoa tuhon keskellä
Jälleerakennus jatkuu. Santo Ninon kirkko Taclobanin keskustassa kärsi pahoin Haiyan-taifuunin tuhoista. Kuva on otettu ennen Hagupit-myrskyä, joka runteli maata viikonloppuna.

Jälleerakennus jatkuu. Santo Ninon kirkko Taclobanin keskustassa kärsi pahoin Haiyan-taifuunin tuhoista. Kuva on otettu ennen Hagupit-myrskyä, joka runteli maata viikonloppuna.

Rukous luo taas toivoa tuhon keskellä

Viikonloppuna Filippiineillä iskeneen taifuunin tuhot jäivät pienemmiksi kuin hirmumyrsky Haiyanin aiheuttamat vauriot. Myrskyjen uhrit saavat tukea toisistaan ja rukouksesta.

Teksti Mirva Helenius
Kuva Sakari Piippo

Viikonloppuna Filippiineille iskenyt hirmumyrsky Hagupit tuhosi koteja ja aiheutti rajuja tulvia. Noin miljoona ihmistä hakeutui myrskysuojiin ennen taifuunia. Maanantaihin mennessä neljän ihmisen kerrotaan menehtyneen myrskyssä.

Vuosi sitten hirmumyrsky Haiyan jätti jälkeensä yli 7 000 kuolonuhria. Haiyanin reitille joutuneen Taclobanin kaupungin asukkaat palasivat kuitenkin arkeen mahdollisimman nopeasti.

Nyt Taclobanissa selvittiin Hagupitista huomattavasti pienemmillä vahingoilla kuin Haiyanista, joka tuhosi kaupunkia pahoin. Hagupit luokiteltiin kolmosluokan taifuuniksi, kun Haiyan oli viitosluokan taifuuni. Ihmiset alkoivat palata koteihinsa maanantaina.

– Jatkoimme Haiyanin jälkeen elämää niin pian ja niin hyvin kuin pystyimme. Jo muutama kuukausi myrskyn jälkeen lapset kävivät koulua pressun alla. Me asuimme katottoman kotimme raunioissa ja messujakin pidettiin taivasalla tai myöhemmin teltoissa, sanoo Nelson Custodio.

Teltta korvasi myös korjauksessa olevaa Santo Ninon kirkkoa, joka tuhoutui pahoin Haiyanin aikana. Santo Ninoa pidetään kaupungin keskustana sekä hengellisesti että maantieteellisesti, ja sen messuihin osallistuu tuhansia ihmisiä joka viikko.

Nelson Custodio on Cynthia-vaimonsa kanssa käynyt Santo Ninossa lähes joka sunnuntai jo 17 vuotta, ja he laulavat myös kirkkokuorossa. Perhe on myös lahjoittanut rahaa kirkon jälleenrakennukseen, vaikka omakin talo on vielä Haiyan-myrskyn jäljiltä osin korjaamatta.

– Raha ja materia ovat kuitenkin merkityksettömiä sen rinnalla, että selvisimme hengissä. Pelkkä ehjä katto ei riitä toipumiseen. Me tarvitsemme Jumalaa tekemään meistä taas ehjiä sisältä, Custodio sanoo.

Seurakunnan ja erityisesti kirkkokuoron tuki ovat auttaneet Nelson Custodiota jaksamaan.

– Tragedian keskellä me ihmiset pyrimme lähemmäs toisiamme. Saamme voimaa Jumalan lisäksi myös kristittyjen yhteydestä.

– Suremme tragediaa yhdessä ja jälleenrakennamme yhdessä, sanoo saman kirkon pihalla Rebecca Laaming, kolmen lapsen yksinhuoltaja.

Viime marraskuussa lähinnä itäisille Leyten ja Samarin saarille iskenyt taifuuni tuhosi yli miljoona kotia ja jätti yli neljä miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi. Myös Taclobanissa asuvien Laamingien koko talo tuhoutui, ja vesi vei kaikki tavarat.

– Tuhoalueen ulkopuolella asuva siskoni perheineen tuli taifuunin jälkeen etsimään meitä. He löysivät meidät lopulta evakuointikeskuksesta, epätoivoisina ja väsyneinä viltin alta makaamasta, Laaming kertoo.

Sisko vei heidät luokseen asumaan. Kansalaisjärjestöjen avulla perheelle on rakennettu uusi koti vanhan paikalle.

– Joka päivä rukouksissani kiitän, että olemme elossa ja meillä on katto päämme päällä, Laaming sanoo.

Monella muulla koti on edelleen kokonaan tai osittain korjaamatta. Vain muutama kuukausi sitten YK arvioi, että yli kaksi miljoonaa ihmistä on supertaifuunin tuhoalueella edelleen vailla kunnollista suojaa.

Yksi heistä on Cleopatra Babiano, joka asuu poikansa perheen luona. Hän oli lastenlastensa kanssa kotona, kun Haiyan alkoi moukaroida aluetta.

– Tuuli vei talostamme katon, mutta osa rakenteista kesti. Lasten kanssa kiipesimme niiden päälle tulva-aaltoa pakoon. Rukoilimme yhdessä ääneen, kunnes en enää jaksanut. Silloin pyysin jokaista rukoilemaan hiljaa mielessään, Babiano muistelee.

Nopeasta pinnallisesta toipumisesta huolimatta monia tunteita ja traumoja on jäänyt varmasti käsittelemättä. Eläkkeellä olevana sosiaalityöntekijänä Babiano tietää hyvin, kuinka tärkeää myös henkinen tuki myrskyn uhreille olisi.

– Mutta ymmärrän, etteivät kaupungin resurssit riitä siihen. Siksi on tärkeää, että korjataan kirkkoja ja jälleenrakennetaan paikkoja, joissa ihmiset voivat kokoontua jakamaan kokemuksiaan ja tukemaan toisiaan, Babiano sanoo.

Talonsa Haiyan-myrskyssä menettänyt Tootsie Baronda on Cleopatra Babianon kanssa samaa mieltä valtion tuen vähyydestä, mutta häneltä ei heru ymmärrystä resurssipulalle.

– Rahaa kyllä riittäisi, mutta läpeensä korruptoitunut hallintomme ei tahdo haaskata sitä kansan auttamiseen, Baronda puuskahtaa.

Kansainvälisillä avustusjärjestöillä on ollut merkittävä rooli myrskyn jälkeisessä humanitaarisessa avussa ja jälleenrakennuksen aloittamisessa. Myös suomalaiset ovat eri järjestöjen kautta tukeneet myrskyjen uhreja Filippiineillä.

– Niin sitkeä kansa kuin olemmekin, emme olisi millään selvinneet ilman ulkomaiden apua. Pyydämme siunausta niille, jotka tuhansien kilometrien päästä auttavat meitä, Baronda sanoo.

Jaa tämä artikkeli: