Rukous luo toivoa tuhon keskellä
Korjaustyö jatkuu. Supertaifuunin pahoin vahingoittama Santo Ninon kirkko on paikalliselle väestölle tärkeä paikka.

Korjaustyö jatkuu. Supertaifuunin pahoin vahingoittama Santo Ninon kirkko on paikalliselle väestölle tärkeä paikka.

Rukous luo toivoa tuhon keskellä

Filippiineillä supermyrsky Haiyanin uhrit saavat tukea toisistaan ja rukouksesta.

Joulkukuun alussa Filippiineille iskenyt hirmumyrsky Hagupit tuhosi koteja ja aiheut­ti rajuja tulvia. Noin miljoona ihmistä hakeutui myrskysuojiin ennen taifuunia. Kaikkiaan 18 ihmistä menehtyi ja lähes 920 loukkaantui myrskyssä.
Tällä kertaa Taclobanissa selvittiin huomattavasti pienemmillä vahingoilla kuin vuotta aikaisemmin, jolloin supertaifuuni Haiyan tuhosi kaupunkia pahoin.
Marraskuussa 2013 riehunut Haiyan jätti jälkeensä yli 7 000 kuolonuhria. Hirmumyrskyn reitille joutuneen Taclobanin kaupungin asukkaat palasivat kuitenkin arkeen mahdollisimman nopeasti.
”Jatkoimme elämää niin pian­ ja niin hyvin kuin pystyimme. Jo muutama kuukausi myrskyn jälkeen lapset kävivät koulua pressun alla, me asuimme katottoman kotimme raunioissa ja messujakin pidettiin taivasalla tai myöhemmin teltoissa”, Nelson Custodio kertoo.
Teltta korvaa myös Santo Ninon kirkkoa, joka tuhoutui pahoin Haiyanin aikana. Santo Ninoa pidetään kaupungin keskustana sekä hengellisesti että maantieteellisesti, ja kirkossa vietettäviin messuihin osallistuu viikoittain tuhansia ihmisiä.
Nelson Custodio on käynyt Santo Ninossa vaimonsa Cynthian kanssa lähes joka sunnuntai jo 17 vuoden ajan, ja he laulavat myös kirkkokuorossa. Perhe on lahjoittanut rahaa kirkon jälleenrakennukseen, vaikka omakin talo on vielä myrskyn jäljiltä osin korjaamatta.
”Raha ja materia ovat merkityksettömiä asioita sen rinnalla, että selvisimme hengissä. Pelkkä ehjä katto ei riitä toipumiseen. Tarvitsemme Jumalaa tekemään meistä taas sisäisesti ehjiä”, Custodio sanoo.
Seurakunnan ja erityisesti kirkkokuoron tuki on auttanut Nelson Custodiota jaksamaan.
”Tällaisen tragedian keskellä me ihmiset pyrimme lähemmäs toisiamme. Saamme voimaa Jumalan lisäksi myös kristittyjen yhteydestä.”
”Surimme tragediaa yhdessä ja nyt jälleenrakennamme yhdessä”, sanoo Rebecca Laaming, kolmen lapsen yksinhuoltaja saman kirkon pihalla.
Marraskuussa 2013 ennen muuta itäisille Leyten ja Samarin saarille iskenyt taifuuni tuhosi yli miljoona kotia ja jätti yli neljä miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi. Myös Taclobanissa asuvien Laamingien koko talo tuhoutui, ja vesi vei kaikki tavarat.
”Tuhoalueen ulkopuolella asuva sisareni perheineen tuli taifuunin jälkeen etsimään meitä. He löysivät meidät lopulta evakuointikeskuksesta, jossa makasimme viltin alla epätoivoisina ja väsyneinä”, Rebecca Laaming kertoo.
Sisar vei perheen luokseen asumaan. Kansalaisjärjestöjen avulla heille on nyt rakennettu uusi koti vanhan paikalle.
”En voisi toivoa enää mitään muuta. Joka päivä rukouksissani vain kiitän siitä, että olemme elossa ja meillä on vihdoin katto päämme päällä”, Laaming sanoo.
Monen muun koti on edelleen kokonaan tai osittain korjaamatta. Vain muutama kuukausi sitten YK arvioi, että yli kaksi miljoonaa ihmistä on supertaifuunin tuhoalueella edelleen vailla kunnollista suojaa.
Yksi heistä on Cleopatra Babiano, joka asuu poikansa perheen luona. Hän oli lastenlastensa kanssa kotona, kun myrsky alkoi moukaroida aluetta.
”Tuuli vei talostamme katon, mutta osa rakenteista kesti. Lasten kanssa kiipesimme niiden päälle tulva-aaltoa pakoon. Rukoilimme yhdessä ääneen, kunnes en enää jaksanut. Silloin pyysin jokaista rukoilemaan hiljaa mielessään”, Babiano kertoo.
Vaikka koti on edelleen osittain korjaamatta ja perhe asuu väliaikaissuojassa, päällimmäinen tunne Babianollakin on nyt kiitollisuus.
”Siitä kammottavasta yöstä alkaen rukous päässäni on jatkunut, mutta sen sävy on muuttunut. Silloin pyysin, nyt kiitän.”
Nopeasta toipumisesta huolimatta monia supertaifuunin aiheuttamia tunteita ja traumoja on jäänyt käsittelemättä. Eläkkeellä olevana sosiaalityöntekijänä Babiano tietää hyvin, kuinka tärkeää myös henkinen tuki myrskyn uhreille olisi.
”Ymmärrän, etteivät kaupungin resurssit riitä siihen. Siksi on tärkeää, että korjataan kirkkoja ja jälleenrakennetaan paikkoja, joissa ihmiset voivat kokoontua jakamaan kokemuksiaan­ ja tukemaan toisiaan”, Babiano sanoo.
Talonsa myrskyssä menettänyt Tootsie Baronda on Babianon kanssa samaa mieltä valtion tuen vähyydestä, mutta häneltä ei heru ymmärrystä resurssipulalle.
”Rahaa kyllä riittäisi, mutta läpeensä korruptoitunut hallintomme ei tahdo haaskata sitä kansan auttamiseen”, Baronda puuskahtaa.
Kansainvälisillä avustusjärjestöillä on ollut merkittävä rooli myrskyn jälkeisessä humanitaarisessa avussa ja jälleenrakennuksen aloittamisessa. Myös suomalaiset ovat tukeneet myrskyn uhreja eri järjestöjen kautta.
”Niin sitkeä kansa kuin olemmekin, emme olisi millään selvinneet ilman ulkomaiden apua. Pyydämme siunausta niille, jotka tuhansien kilometrien päästä auttavat meitä”, Baronda sanoo.
Haiyan tuhosi kotien lisäksi monien kalastajien veneet ja viljelijöiden pellot sekä jätti yli miljoona vaille elinkeinoa. Supertaifuunin tuhojen korjaamiseen meneekin vielä vuosia.
”Mutta me jatkamme rakentamista ja rukoilemista”, Tootsie Baronda sanoo.

Jaa tämä artikkeli: