Haavoittuvainen meri. Ilkka Sipiläinen viihtyy merellä ja meren äärellä, sillä meressä näkyvät luonnon voimat. Toisaalta ekorovasti tietää, että erityisesti Itämeressä näkyy myös luonnon haavoittuvuus.
Rukous meren puolesta
Ekorovasti Ilkka Sipiläinen on seurannut Suomenlahden rehevöitymistä lähietäisyydeltä. Hän kutsuu kristittyjä rukoilemaan Itämeren puolesta.
Teksti Tuija Pyhäranta
Kuva Esko Jämsä
Mereltä päin kuvattu Tuomiokirkko on ensimmäinen maamerkki, jonka mereltä saapuvat matkustajat näkevät. Helsinkiä symboloiva maisema on kuvattu lukuisiin postikortteihin ja matkamuistoihin.
– Meri on keskeinen osa Helsinkiä. Ei ole sellaista valokuvasarjaa Helsingistä, jossa ei olisi kuvattu merta, pastori Ilkka Sipiläinen sanoo.
Sipiläinen työskentelee kirkkohallituksessa yhteiskunnallisen työn asiantuntijana ja vastaa myös ympäristökysymyksistä. Itämeri on hänelle tärkeä paitsi työn puolesta myös henkilökohtaisesti.
Katajanokalla työskentelevän virkamiehen työmatka taittuu pyörällä lähes kokonaan rantaviivaa pitkin, ja kesälomallaan Sipiläinen harrastaa purjehdusta.
– Meri on kaikenlaisella säällä kaunis. Sitä katsoessa mieli lepää.
– Se on myös pelottava ja vaatii kunnioitusta. Jos purjehtiessa joutuu keskelle sumua, ei yhtäkkiä näe viittä metriä pidemmälle. Ukkosmyrskyssä meri on aivan erilainen. Siinä näkyvät luonnonvoimat.
Meressä näkyy toisaalta luonnon haavoittuvuus. Ilkka Sipiläinen on purjehtinut Itämerellä yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja seurannut, kuinka vesi on sameutunut, rakkolevän määrä vähentynyt ja sinilevän määrä lisääntynyt.
Itämeri saattaa olla maailman uhanalaisin meri. Se on matala, suljettu ja vähäsuolainen. Vain harva laji viihtyy kylmässä murtovedessä, ja rehevöityminen sekä rahtilaivojen mukana jopa Amazonilta asti kulkeutuneet vieraslajit uhkaavat ekosysteemin tasapainoa.
Turvallisuuskin on haaste. Suomenlahden runsas laivaliikenne kulkee kapeita ja matalia reittejä pitkin. Se kasvattaa esimerkiksi öljyonnettomuuden riskiä.
– On tärkeää, että valtiot ovat mukana suojelutalkoissa, ja ne ovatkin, Sipiläinen sanoo.
Hän on Suomenlahti 2014 -teemavuoden kansalaisvaltuuskunnan jäsen. Teemavuosi on kolmen rantavaltion, Suomen, Viron ja Venäjän, sekä niiden ympäristöntutkimuslaitosten yhteinen hanke.
Lisäksi mukana on joukko kansalaisjärjestöjä, virastoja, yrityksiä, rannikkokaupunkeja ja kirkkoja, muun muassa kirkkohallitus, Helsingin ortodoksinen hiippakunta sekä Suomen merimieskirkko. Hanketta suojelevat presidentit Sauli Niinistö, Toomas Hendrik Ilves ja Vladimir Putin.
– Tarkoituksena on kiinnittää huomiota Suomenlahden kauneuteen ja kaikkeen, mitä se antaa ihmisille ja muulle luomakunnalle, mutta myös Suomenlahden ongelmiin ja uhanalaisuuteen, Sipiläinen kertoo.
Erityisenä tavoitteena on tehostaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Esimerkiksi sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Itämereen, ei vielä tiedetä.
Jotain on jo tehty. Ilkka Sipiläinen kertoo kuulleensa hankkeen tutkijoilta, että Venäjä on tehostanut Pietarin seudun vedenpuhdistusta.
– Se on hyvin keskeistä rehevöitymisen kannalta.
Hän kuitenkin muistuttaa, että kotimaassakin on vielä työtä. Saaristomerta eivät rehevöitä Pietarin vaan suomalaisten maanviljelijöiden päästöt.
– Näitä päästöjä pitäisi saada alaspäin, mutta on tärkeää, että se tehdään oikeudenmukaisesti. Yhteiskunnan täytyy tukea maanviljelijöitä.
Myös rannikkovaltioiden asukkaiden pitäisi Sipiläisen mielestä kantaa enemmän vastuuta. Ilmastomuutosta hillitsevät asumiseen, ruokailuun ja liikkumiseen liittyvät valinnat hyödyttävät myös Itämerta. Suomenlahden näkökulmasta erityisen tärkeää on se, minkälaisia pesuaineita suomalaiset käyttävät. Sipiläinen neuvoo valitsemaan pesuaineen, jolla on pohjoismainen ympäristömerkki, sillä niiden vesistökuormitus on pienempi.
Kristityillä on hänen mielestään erityinen vastuu elämäntapojen kohtuullistamisessa.
– Koko luomakunta on Jumalan luomaa ja sitä kautta pyhää.
Toukokuun viimeisen sunnuntain Tuomasmessussa rukoillaan Itämeren puolesta. Ilkka Sipiläinen on messussa liturgina, ja saarnavuorossa on ekoteologi Pauliina Kainulainen.
Luterilaisen messun jälkeen osallistujat tekevät ekumeenisen pyhiinvaelluksen meren rantaan. Siellä isä Heikki Huttunen toimittaa ortodoksisen perinteen mukaisen pienen vedenpyhityksen.
– Vedenpyhityksessä pyydetään siunausta Itämerelle, Sipiläinen sanoo.
Hänen mielestään on tärkeää, ettei ympäristönsuojelu ole pelkkää puhetta. Tarvitaan konkreettisia tekoja ja voimaannuttavia luontokokemuksia.
Sipiläinen muistelee Kirkon ympäristöpäiviä Pieksämäellä neljä vuotta sitten. Siellä osallistujat toteuttivat viimeisenä kokouspäivänä lyhyen pyhiinvaelluksen.
– Muistan miltä tuntui kävellä rinnettä alas tai miten aurinko paistoi tietyssä kohdassa. Kokouspaikalta minulla ei ole samanlaista ruumiillista muistoa.
– Länsimaisen elämäntavan yksi ongelma on, että olemme niin vieraantuneita muusta luomakunnasta. Emme ole ymmärtäneet sitä, että maapallo on meidän kotimme. Tekomme vaikuttavat kotimme elämänehtoihin. Sen ymmärtäminen tulee paljon konkreettisemmaksi, jos luonto tulee lähelle.
Tuomasmessu sunnuntaina 25. 5. kello 18 Agricolan kirkossa, Tehtaankatu 23.
Jaa tämä artikkeli: