Rukous: Muista minua
Umpikuja. Älä unohda minua, kun tie on tukossa. Kuva: Katri Saarela

Umpikuja. Älä unohda minua, kun tie on tukossa. Kuva: Katri Saarela

Rukous: Muista minua

Hyvä Jumala, tätä on hiukan vaikea sanoa, mutta välitätkö sinä todella siitä, mitä tapahtuu juuri nyt Ukrainassa, Syyriassa tai vaikka Länsi-Afrikassa? Kuuletko sinä täällä koti-Suomessa ihmisen ajatusten ja tunteiden ristiriitaisen mylläkän, kun luvattu leikkaus lykätään, masennus lisää kuristusotettaan tai tuttu käsi kohoaa lyöntiin puhumattakaan jokapäiväisestä annoksesta yksinäisyyttä ja tarkoituksettomuutta?

Viheriöiville niityille sinä kuulemma viet ihmisen lepäämään, ja siunauksesi saattelee häntä koko elämän halki. Ihanko totta?

En ihmettele, että apua lapselleen hakenut mies muinoin parahti Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”

Katson elämääni taaksepäin. En valita, mutta missä kohdassa siinä näkyy sinun kätesi jälki, josta voin sanoa, että tässä sinä puutuit asioiden kulkuun? Harvoin se niin menee ihmisen kohdalla historian käänteistä nyt puhumattakaan. Ehkä minulla on huonot silmälasit, ehkä en osaa tulkita asioita. Mutta valehtelemaan en ryhdy.

Sanasta miestä, eikö siis myös Jumalaa? ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun saakka.” Siitä toivosta minä pidän vielä kiinni, entä sinä?

Älä nyt vain niin ymmärrä, että vaatisin sileää tietä. Elämä on ollut monta kerta sattuman kyydissä. Aika, paikka ja olosuhteet sanelevat, miten ihmisen käy. Sinä kuitenkin annoit meille juuri tämän elämän ja lupasit läsnäolosi ja siunauksesi voimaksi matkalle. Ehkä se riittää.

Älä hyvä Jumala siis unohda meitä, minua.

Toinen paastonajan sunnuntai

Rukous ja usko
Väri: violetti tai sininen
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 25: 1–10, 2. Kun. 20: 1–7, 1. Kor. 10: 12–13, Mark. 9: 17–29

 

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city