Marja Rein uskoo, että toisten puolesta rukoileminen on seurakunnan perustehtävä. Kuva: Sirpa Päivinen
Rukouspalvelu auttaa kirkolla
Munkkiniemen seurakunta vaalii monimuotoista rukousperinnettään.
Munkkiniemen kirkon ovet ovat arkisin auki. Kun pyhäkkö vuoden alusta lukien avattiin päivittäiseksi hiljentymispaikaksi, aloitettiin myös maanantai-iltaisin säännöllinen rukouspalvelu.
Tehtävään on koulutettu seurakunnan aktiiveista yhteensä 27 henkilöä, joukossa on sekä naisia että miehiä. Marja Rein, yksi rukouspalvelijoista, iloitsee siitä, että asialle tuntuu olevan tilausta.
– En usko, että Munkkiniemessä alueena on jotain erityistä, että sen takia olisi tarvittu tällaista palvelua, mutta täällä on aina rukoiltu paljon.
Munkkiniemen kirkko on arkisin auki aamukahdeksasta iltapäivän kello kolmeen. Muihin helsinkiläisiin kirkkoihin verrattuna sitä voisi pitää edistyksellisenä. Ainoastaan keskustan suuret temppelit ja jotkut muut turisteja esimerkiksi modernin arkkitehtuurin takia kiinnostavat kohteet ovat päivittäin auki. Lisäksi muutama kirkko avaa ovensa päivittäin pariksi tunniksi.
Munkkiniemen ovien avaamisesta sovittiin viime syksynä. Se oli Reinin mukaan usean ihmisen yhteinen näky. Kirkkoherra Leo Glad kuului tähän joukkoon. Hän antoi kirkon auki pitämisen ja rukouspalvelun järjestämisen diakonissa Leena Leppilahden tehtäväksi. Mukaan tuli myös diakoni Sari Mezrar.
Marja Rein kertoo, että hänen itsensä puolesta on rukoiltu paljon. Rupeamalla rukouspalvelijaksi hänestä, entisestä autettavasta, on nyt tullut auttaja.
– Minä olen kokenut rukouksen voiman. Sen vuoksi haluan auttaa muita. Näin voin kulkea lähimmäiseni vierellä. Olen löytänyt tästä toiminnasta tehtäväni ja paikkani seurakunnassa, hän kiittää.
Jo useaan otteeseen rukouspalvelussa käynyt nimettömänä pysyttelevä henkilö sanoo, että hän on saanut sieltä suuren avun.
– Olen puhunut ja rukoillut ihan tavallisista arkijutuista, työasioista, tuttavien ongelmista ja kertonut kaikki kivut ja kolotukset. Pikkuasiat voivat joskus laukaista jonkin isomman ongelman esille ottamisen. Uskon, että silloinkin saan rukouspalvelusta apua, hän sanoo.
Rukoilijoita sitoo vaitiolovelvollisuus
Rukouspalvelijoiden koulutuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota hienotunteisuuteen.
– On muistutettu siitä, että rukousta tarvitsevaan suhtaudutaan arvostavasti ja toimitaan hänen ehdoillaan. Palvelijoilla on vaitiolovelvollisuus, korostaa Leena Leppilahti. Hehän tekevät kirkon keskeistä työtä. Heidät on myös siunattu tähän tehtävään.
Seurakunnan monimuotoinen rukoustoiminta juontanee Leppilahden mukaan 1970-luvulla alkaneista saarnaaja ja sielunhoitaja Ulla-Christina Sjömanin rukouskokouksista, joita pidettiin juuri Munkkiniemen kirkossa. Tilanpuutteen vuoksi kokoukset siirrettiin myöhemmin suurempaan Munkkivuoren kirkkoon.
Rukouspalvelun ohella Munkkiniemessä järjestetään kerran kuussa sanan ja rukouksen ilta. Seurakunnassa toimivat myös rukous- ja ylistyspiiri ja aamurukouspiiri. Muussakin toiminnassa rukous on keskeisellä sijalla.
– Aikaisemmin emme ole järjestäneet säännöllisesti henkilökohtaista rukousta. Siinä suhteessa rukouspalvelu on uutta, Leppilahti sanoo.
– Tämä on tärkeää, sillä ihmisillä on kova hätä. Hehän etsivät apua henkiseen pahoinvointiin ja irrallisuuden tunteeseen. Rukouspalvelussa syvimpään yhteydennälkään antaa vastauksen Kristus. Hän on tie Jumalan yhteyteen. Me haluamme auttaa tämän yhteyden solmimisessa, Leppilahti korostaa.
Munkkiniemen kirkko on arkisin auki aamukahdeksasta kolmeen. Rukouspalvelu toimii maanantaisin kello 16–18 kirkolla osoitteessa Tiilipolku 6.
Jaa tämä artikkeli: