Heikki Huttunen tapasi Sosina Tadessen kansainvälisessä kohtaamispaikassa Trapesassa Espoossa.
Rukousta ilman rajoja
Jokainen kristitty on ekumeeninen, väittää ortodoksipappi ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen.
Tammikuun lopulla vietetään ekumeenista rukousviikkoa. Perinne täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen kertaa viikon historiaa.
– Ekumeenisen rukousviikon viettäminen alkoi Amerikassa yli sata vuotta sitten. Suomessa eri kirkkokuntien ja kristillisten yhteisöjen yhteistä rukousviikkoa vietettiin satunnaisesti 1950-luvulla Järvenpään seurakuntaopistolla. Säännöllisesti sitä on vietetty vuodesta 1964. Perinne käynnistyi luterilaisten nuorten parissa Johanneksen ja Vanhan kirkon seurakunnissa.
Viikolla on vakiopaikkansa kalenterissa ja vanhassa länsimaisessa kirkkovuodessa. Se alkaa 18. tammikuuta, apostoli Pietarin muistopäivänä. Päätöspäivä 25. tammikuuta on apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivä.
Kansainvälisen viikon aineistoa valmistellaan vuorotellen. Tätä vuotta varten sen ovat tehneet kanadalaiset. Ydinosat löytyvät suomeksi ja ruotsiksi käännettyinä osoitteesta www.ekumenia.fi.
– Suomalainen erityisyys, jota toteutetaan monilla paikkakunnilla, on kirkolta kirkolle vievä kirkkovaellus, Huttunen kertoo.
Heikki Huttuselle ekumenia on monessakin mielessä oman elämän historiaa. Alun perin luterilaiseksi kastettu poika löysi teini-iässä kristillisen uskon ortodoksisen kirkon kautta.
Hän innostui mukaan ortodoksinuorten maailmanlaajuiseen toimintaan. Hän päätyi nuorena pappina nuorisotoimen johtajaksi Kirkkojen Maailmanneuvoston Geneven-toimistoon. Sittemmin hänestä tuli pappi kotikaupunkiinsa Espooseen.
– Vähemmistökirkkojen edustajien, ortodoksien, katolisten, helluntailaisten ja muiden, on välttämättä oltava ekumeenisia. Ekumenian vahvuus Suomessa perustuu kuitenkin luterilaisten vastuulliseen ja myönteiseen asenteeseen, toteaa ekumenian ammattilainen.
– Seurakuntakristityt ajattelevat yleensä, että toisen kirkkokunnan jäsen voi olla aito kristitty. Siitä nousee keskinäinen luottamus ja kunnioitus, vaikka toisen kirkkokunnan tilaisuuksissa ei ehkä käydäkään muuten kuin jossain konsertissa.
Huttunen nimeää toisenkin vahvuuden: suomalaiset lukevat hengellistä kirjallisuutta yli kirkkokuntarajojen. Ajateltakoonpa vaikka sellaisia kirjoittajanimiä kuin Nunna Kristoduli, Pirkko Jalovaara, Martti Lindqvist, Serafim Seppälä, Irja Askola.
– Jos haluaa tutustua ortodoksiseen hengellisyyteen, voi lukea ruotsalaisen helluntailaispastorin Peter Halldorfin kirjoja. Hän on perehtynyt syvästi idän kirkon elämään ja rukoukseen, mutta pysynyt oman kirkkonsa pastorina.
Vahvuuksiin kuuluu Huttusen mielestä sekin, että piispaksi, kirkonjohtajaksi tai kirkkoherraksi ei voi käytännössä päästä tuntematta ja ymmärtämättä toisia kirkkokuntia.
Vahvuuksista huolimatta Suomi ei ole joka suhteessa ekumenian mallimaa. Heikki Huttusen mukaan Suomessa ei ole vielä tehty uraauurtavaa ekumeenista teologiaa.
– Kuitenkin sen suuntainen avaus tehtiin luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon välisissä 1970-luvulla alkaneissa oppikeskusteluissa.
Huttunen harmittelee myös sitä, että maailmanlaajuinen globaali tietoisuus on monille suomaisille uudempi ja vieraampi asia.
– Niin siitäkin huolimatta, että kristinusko on alusta asti ollut luonteeltaan ylikansallinen ja globaali. Kansallistietoisuus – ajatus vaikkapa siitä, että venäläiset ovat ortodokseja, espanjalaiset katolisia ja suomalaiset luterilaisia – on syntynyt paljon myöhemmin.
Tavallaan kansallistietoisuuden vastavoimaksi virisi kansainvälisyyskasvatus. Suomessa sen ensimmäinen muoto 150 vuotta sitten oli Suomen Lähetysseuran toiminta. Kansainvälinen, nykyaikainen ekumenia alkoi sata vuotta sitten.
– Maailman kaikki kristityt kuuluvat yhteiseen perheeseen. He ovat yhteisen kristikunnan ja ihmiskunnan jäseniä, vaikkeivät tiedostaisikaan sitä.
Sen vuoksi, että ihmiskunnan enemmistö asuu köyhissä maissa, ajankohtaisia ekumeenisia haasteita ovat oikeudenmukaisuus kansojen välillä ja kesken, samoin ihmisarvo ja ihmisoikeudet.
– Ne kuuluvat kaikille, uskonnonvapaus mukaan lukien. On myös etsittävä kristinuskon reaktiota ilmastonmuutoksen ympäristökatastrofiin. Mikä on kristillisen etiikan vastaus elintapoihimme ja globaaliin yli varojen elämiseen? Entä mitä kristittyjen olisi tehtävä Syyrian sodan suhteen?
– Ekumenia edustaa kokonaisvaltaista kristinuskoa, joka kantaa elämää ja vaikuttaa elämäntapoihin. Siihen, miten käyttäydymme kaupassa ja toimimme ihmissuhteissa työpaikalla tai perheessä. Jos hengellisyys jää pelkäksi mietiskelyksi ja rukoukseksi, se on surkeaa teatteria Jumalalla.
Ekumeeninen rukousviikko Vantaalla
- Ekumeeninen iltarukous Vantaan puolesta la 18.1. klo 18 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Puhe Heikki Huttunen.
- Iltarukoustilaisuus Olemme kirkot yhdessä ke 22.1. klo 18 Myyrmäen kirkossa, Uomatie 1. Iltatee.
- Ekumeenisen viikon lopputapahtuma Yhdessä ja erikseen la 25.1. klo 17 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Kahvitarjoilu.
Jaa tämä artikkeli: