null Runoilija kipuaa lavalle

Kaisa Ijäs on innoissaan, kun voi lukea runojaan isolle yleisölle. Kuva: Saara Vuorjoki

Kaisa Ijäs on innoissaan, kun voi lukea runojaan isolle yleisölle. Kuva: Saara Vuorjoki

Runoilija kipuaa lavalle

Runoilija Kaisa Ijäs istuu lempikahvilassaan Töölöntorilla, jossa ovat syntyneet monet hänen runoistaan. Ijäksellä on menossa uusien aiheiden etsikkovaihe, ja siihen sopii paremmin kahvilassa kuin kirjoituspöydän ääressä istuminen.

Alkuvuodesta julkaistun, kiitetyn Siskot, veljet -esikoisrunokokoelman tekijä osallistuu ensimmäistä kertaa Helsingin juhlaviikkojen Runokuu-tapahtumaan. Hän esittää runojaan Huvila-teltan Elävien runoilijoiden illassa.

– Aion lukea Huvilassa kokoelmani runoja sekä uudempia tekstejäni. On tämä sen verran huikea juttu, että varmaan esiintymistä edeltävä ja myös sen jälkeinen yö menee valvoessa, Ijäs sanoo.

Hänestä on hyvä, että runoutta viedään ihmisten pariin tämäntyyppisten tapahtumien avulla.

– Luettaessa tekstiin tulee uusia merkityksiä. Uskoisin suuren osan runoilijoista nauttivan runojensa lukemisesta.

Kaisa Ijäs luki ja kirjoitti runoja jo teini-iässä erityisenä innoittajanaan Eeva-Liisa Mannerin runous. Hän alkoi kirjoittaa tosissaan opiskellessaan elokuvakäsikirjoittamista Turussa.

– Kirjoittamiseni hiipi vähitellen runon suuntaan. Samaan aikaan myös rakastuin runoilijaan. Hän kuoli myöhemmin, minkä vuoksi kokoelmassani on melankolisia sävyjä.

Elokuvaopinnot keskeytettyään Ijäs työskenteli vanhusten ja maahanmuuttajien parissa. Tämän jälkeen hän opiskeli muun muassa kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.

Nykyään Ylelle ohjelmatekstityksiä tekevä Ijäs panttasi pitkään runojaan, ennen kuin rohkeni lähettää niitä millekään kustantajalle.

– Minulle oli tärkeää löytää ensin oma tyylini. Elokuvataustani vuoksi minun on luontevaa kirjoittaa kuvallista, assosioivaa kieltä, mikä muistuttaa modernismin runoutta. Siihen liittyy myös huumori ja kielellä leikittely.

Kaisa Ijäs pohtii paljon ihmisenä olemista, kuten runossa Pohjapiirustus:

Päivien välissä piti katsella, miten köyhyyttä
vedettiin narupainolla rajan yli. Piti istua
ikkunalaudalla kohtu ojossa, käsi ohimolla, ja
kysellä, miten elää tässä koneistossa ihmisen
muodon ottaneena, nähdäkö kauneusunia
puolesta vai vastaan?

Siskot, veljet -kokoelman päällimmäisinä teemoina ovat rakkaus ja kuolema. Ijäksen mielestä runous kuuluu henkilökohtaisimpiin kirjallisuudenlajeihin, koska runoilijan on oltava auki ja rehellinen pystyäkseen puhuttelemaan lukijoita.

Runokuu kutsuu kaupungille


Elokuiset Helsingin juhlaviikot sisältävät runsain määrin musiikkia, kuvataidetta, tanssia, teatteria ja sirkusta. Juhlaviikkoihin kuuluu myös Taiteiden yönä 21.8. alkava Runokuu-festivaali, joka huipentuu 24.8. kello 19 Tokoinrannassa sijaitsevan Huvila-teltan Elävien runoilijoiden iltaan. Kaisa Ijäksen lisäksi lavalla lausuvat runojaan Rakel Liehu, venäläinen Dmitri Bykov ja amerikkalainen Ron Padgett. Teltassa esiintyy myös runoilijasta, trumpetistista ja rumpalista koostuva trio Oikarinen, Pohjola & Riippa. 16 euron hintaisia lippuja saa ovelta tai Lippupisteestä.

Viikon mittaisessa Runokuu-tapahtumassa voi osallistua eri puolilla kaupunkia muun muassa Lasten runokuuhun, Runoraadin lamakarnevaaleihin, Runokaartiin, Runonpainajaisiin, Kanteletar-konserttiin, Helsingin poetiikkakonferenssiin, Runopysäkkiin, Runolliseen puutarhakävelyyn ja Uuden kuun runoklubiin.

Lisätiedot: www.runokuu.fi, www.helsinginjuhlaviikot.fi

Jaa tämä artikkeli: