Ylös runous! Tommi Parkko on hankkinut runoilijoille esiintymis-tilaisuuksia esimerkiksi Rikhardinkadun kirjastoon.
Runoilijat estradille
Runoilijoiden työllistäminen on tavoitteena Nihil Interit -yhdistyksen Tommi Parkolla, Suomen ensimmäisellä runomanagerilla.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Runoyhdistys Nihil Interit sai täksi vuodeksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoituksen pilottitoimintaan, jossa järjestetään esiintymistilaisuuksia runoilijoille. Kokeiluun valittiin 30 hakijasta kahdeksan ammattirunoilijaa. Tärkeänä valintakriteerinä oli se, että heillä oli aiempaa kokemusta esiintymisestä.
Ota runoilija! -toimintaa koordinoiva runoilija Tommi Parkko kertoo, että esiintymisiä on ollut eri puolilla maata 60, suurin osa alakouluissa ja kirjastoissa.
– Runoilijoiden ohjelmisto on räätälöity kohdeyleisön mukaan. Esimerkiksi koulussa runoilija on saattanut pitää oppitunnin runojen lukemisesta ja kirjoittamisesta.
– Yleisömäärä on vaihdellut alle kymmenestä pariin sataan. Ihmisten määrä ei sinänsä ole ollut olennainen. Pienessä porukassa on syntynyt usein hyvää vuorovaikutusta, kun ihmiset ovat uskaltaneet paremmin osallistua keskusteluun.
Ajatus työtilaisuuksien välittämisestä runoilijoille sai Tommi Parkon mukaan alkunsa raadollisista lähtökohdista. Runoilijoiden toimeentulo on tunnetusti tiukassa, sillä kilpailu apurahoista ja töistä on kovaa.
– Esiintymisistä on maksettu kokeiluun osallistuneelle runoilijalle yhteensä 1500–2000 euroa, mikä on merkittävää lisätuloa, Parkko sanoo.
Runoilijoiden alhaisesta toimeentulosta kertoo se, että kustantaja maksaa yleensä tekijälle runokirjan kirjoittamisesta noin 1 000–2 000 euroa ja kirjaa myydään 100–800 kappaletta. Runoilija siis tarvitsee hengenpitimikseen apurahoja ja muita töitä.
– Esimerkiksi oma toimeentuloni on koostunut viimeisten kymmenen vuoden aikana pääasiassa apurahoista ja luovan kirjoittamisen opettamisesta.
Tilanne on pakottanut runoilijat miettimään, missä oma osaaminen on tarpeellista ja miten sitä voi soveltaa. Parkko on auttanut heitä uuden kehittämisessä muun muassa siten, että toimiessaan Varsinais-Suomessa läänintaiteilijana hän antoi runoilijoille esiintymiskoulutusta.
– Runoilijoiden esiintymiskulttuuri lähti kehittymään 1990-luvun puolivälissä. Nykyään omien runojen lausuminen on tärkeä osa monen runoilijan työtä.
Runoilijoiden välitystä jatketaan ensi vuonna, vaikka Nihil Interit ei saa siihen enää tukea. Välitystä alkaa hallinnoida Kirjasin-niminen turkulaisosuuskunta. Mukaan otetaan 16 runoilijaa, joille järjestetään muun muassa esiintymiskiertueita ympäri maata.
Tommi Parkko toteaa leikkisästi olevansa Suomen ensimmäinen runomanageri.
– Toiminnan markkinointi ei ollut niin helppoa kuin olin ajatellut. Tämä on vielä pienimuotoista. Pitäisi saada satoja esiintymiskeikkoja, että runoilijoiden toimeentulo selvästi paranisi. Keikkoja kuitenkin pyritään saamaan lisää, sanoo tulevaan esiintyjäryhmään itsekin kuuluva Parkko.
Tarkoituksena on hyödyntää kokemuksia erityisesti vanhusten hoivatyössä. On todettu, että runot sopivat esimerkiksi muistisairaille, sillä ne luovat uusia virikkeitä ja ajatusketjuja.
– Esiintymisiä voi silti olla muuallakin kuin vanhusten parissa. Osa runoilijoista haluaa esiintyä vaikkapa nuorisotaloissa ja vankiloissa, koska heidän runonsa sopivat paremmin tällaisiin paikkoihin.
Runouden ja runoilijoiden tunnetuksi tekeminen on ollut Tommi Parkolla jo pitkään elämäntehtävänä. Hän nimittäin perusti Nihil Interit -runoyhdistyksen runoilijaMarkus Jääskeläisen kanssa 20 vuotta sitten. Nimi on lähtöisin Ovidiuksen Muodonmuutoksia -runoteoksesta ja se tarkoittaa, että mikään ei häviä, kaikki muuttuu.
– Kun perustimme yhdistyksen, tilanne oli aivan erilainen kuin nyt. Oli pahin lama-aika, ja runokirjoja kustansivat vain isot kustantamot.
– Yhdistyksen toiminta painottui aluksi julkaisutoimintaan. Runokirjojen kustantaminen onkin siirtynyt yhä enemmän pienille kustantamoille. Runoilijat tekevät nykyään myös paljon itse runouden edistämiseksi. He ovat muuttuneet passiivisista odottajista aktiivisiksi toimijoiksi, Parkko kertoo.
Nihil Interit on vahvasti edesauttanut tapahtunutta muutosta. Yhdistys on julkaissut Tuli&Savu-lehteä, joka on ainoa säännöllisesti ilmestyvä runolehti Suomessa. Yhdistys alkoi myös ensimmäisten joukossa julkaista runoja netissä. Nokturno.org-sivuilta löytyy esimerkiksi videorunoja. Yhdistyksen yli 200 jäsenestä monet osallistuvat erilaiseen talkootoimintaan.
– Runoudessa on ollut 90-luvun puolivälistä lähtien jatkuvaa nousukiitoa uudenlaisten toimintatapojen ansiosta. Vaikka runokirjoilla ei olekaan niin suurta menekkiä, runoja etsitään netistä ja niitä kuunnellaan eri tilaisuuksissa. Niissä on usein enimmäkseen nuorta kuulijakuntaa.
– On myös paljon harrastajia, jotka kirjoittavat runoja sekä osallistuvat kirjoittajakursseille ja erilaisiin tapahtumiin.
Jaa tämä artikkeli: