Runokuvien mestari

• 20.08.2012 14:00

Viime vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnolla kruunatun Tomas Tranströmerin kirjallinen kaari on pitkä. Kootut teokset 1954–2004 sisältävät teoksia 23-vuotiaan esikoisteoksesta 17 runoa 73-vuotiaana kirjoitettuun kokoelmaan Suuri arvoitus . Kirja sisältää myös Tranströmerin lapsuus- ja nuoruusmuistelman Muistot näkevät minut .

Muistelmassaan runoilija ajattelee elämäänsä kuin valojuovana, joka sädehtii kaikkein kirkkaimmillaan varhaisen lapsuuden vuosina. Toimittaja-isän ja kansakoulunopettaja-äidin poika kiinnostui lapsena luonnontieteistä ja kirjoitti aiheesta tutkielmia. Koululehteen syntyi modernistisia runoja. Lukion latinalinjalla Tranströmer tutustui klassisiin runomittoihin, joita hän on siitä alkaen viljellyt runoissaan.

Elämäntyönsä Tranströmer on tehnyt psykologina eri tehtävissä. Marraskuussa 1990 hän sai aivoverenvuodon, joka johti kehon oikean puolen halvaantumiseen ja afasiaan. Siitä huolimatta hän on voinut jatkaa runoilijan työtään.

Tomas Tranströmeristä on sanottu, että hänen runojensa tyypilliseksi piirteeksi muodostuu usein vahvasti koettu kuva, joka tuntuu viittaavan jopa ajan tuolle puolen.

Esimerkiksi vankila-aiheisessa haikusarjassaan Tranströmer kirjoittaa: Virhetavuiset elämät –/ kauneus on jäljellä/ tatuointeina. Toinen samaan sarjaan kuuluva haiku puhuu vapaudesta tavalla, joka tuo mieleen Pentti Saarikosken : Kun karkuri saatiin kiinni/ hänellä oli taskut/ täynnä kanttarelleja.

Viime vuosina runoilija on saanut vaikutteita kiinalaisesta runoudesta: Tuhkaa hiljaisuus./ Jätti kulkee ohitse./ Kylmää mereltä.

Tommi Sarlin