Näyttelijä Chike Ohanwe kävi rippikoulun kymmenen vuotta sitten.
Runopoika rippileirillä
Chike Ohanwen ripariin kuului ihastumista ja syvällisiä keskusteluja.
Kymmenen vuotta siitä taitaa jo olla, laskee Koivukylässä asuva näyttelijä ja laulaja Chike Ohanwe, 25, ajan kulumista omasta rippikoulustaan.
Rippikoulun käyminen teininä oli hänelle selvä asia.
– Minulla ei ollut vakaumusta suuntaan tai toiseen, mutta kuului hommaan käydä ripari. Ajattelin, että sen kautta pääsee esimerkiksi kummiksi.
Ennakkoluulojakin rippikoulua kohtaan Chikellä oli.
– Etukäteen mietin, että siellä pakkosyötetään Raamattua. Yllätyin iloisesti, kun leirillä lähtökohtana olikin se, mitä nuori haluaa oppia ja kuulla. Asioita pohdittiin yhdessä. Jäi hyvä fiilis koko kirkosta ja tunne, että siellä ollaan kiinnostuneita minusta.
Filosofointia ja voltteja
Keskusteluista leirin ohjaajien kanssa tuli Chiken mukaan aika syvällisiä.
– Oli hienoa, kun pääsi filosofoimaan ja purkamaan omaa 15-vuotiaan maailmaa niiden aikuisten kautta, Chike muistelee.
Muistot kesäleiriltä ovat muutenkin hyviä. Leiri järjestettiin Vantaan seurakuntien kurssikeskuksessa Kuntokalliossa.
– Päällimmäisenä ovat muistot siitä, kun nukuttiin neljän tyypin kanssa samassa huoneessa ja miten myöhään meidän jutustelut iltaisin venyivät. Viimeisenä päivänä porukka päätti yhdessä juosta vaatteet päällä mereen. Sitten hypittiin voltteja laiturilta.
Isoset olivat leirin tärkeitä, kantavia hahmoja.
– Miellän koko rippikouluni isosten kautta. Heillä oli iso rooli. Isoset olivat kuin isompia sisaruksia leiriläisille.
Leirille ihastuksen perässä
Chikellä olisi ollut mahdollisuus valita hyvän ystävänsä kanssa sama rippileiri. Hän päätti kuitenkin lähteä porukkaan, joka oli entuudestaan tuntematon.
– Syy oli se, että samalle leirille oli tulossa tyttö, johon olin ihastunut. Sitten selvisi että hänellä on poikaystävä, harmittelee Chike huonoa tuuriaan.
Nuori mies päätyi kuitenkin kirjoittamaan kuviteltua tarinaa itsestään ja ihastuksestaan huoneensa laverisängyn pohjaan.
– Olin silloin aika runopoika – ja olen edelleenkin. Kirjoitin stoorin myös paperille ja jossakin vaiheessa se kiersi leirilläkin, Chike muistelee nauraen ja pohtii, löytyyköhän tarina edelleen Kuntokalliosta jonkin huoneen patjan alta.
Jos voisit antaa 15-vuotiaalle itsellesi neuvon, mikä se olisi?
– Kirjoita se tarina laverin pohjalle kuulakärkikynällä, älä lyijykynällä! toteaa Chike virnistellen.
Lapsuuden ammattihaaveet toteutukseen
Teatterikorkeakoulussa opiskelevan Chiken ammattihaaveet olivat selvillä jo lapsena.
– Olen aloittanut teatteriharrastuksen 11-vuotiaana. Siitä lähtien minulla on ollut selvät sävelet siitä, mitä haluan tehdä ammatikseni.
Laulava näyttelijä on esiintynyt muun muassa Suomenlinnan kesäteatterin Robin Hoodina ja elokuvassa Jos rakastat. Viime kesä kului kiertueella räppäri Signmarkin kanssa. Tällä hetkellä Chike kirjoittaa omaa musiikkia.
Rippileirillä iltaohjelma ei kuitenkaan tehnyt aloittelevaan näyttelijään vaikutusta.
– Olin kyllä kaikessa messissä, mutta iltaohjelmien esitykset eivät ole jääneet erityisesti mieleeni. Lähinnä muistan, miten laulettiin yhdessä ja paistettiin makkaraa nuotiolla.
Nallekarkkiöverit
Chiken neuvot tämän hetken rippikouluikäisille liittyvät asioiden kokemiseen ja elämiseen hetkessä.
– Nuoruuttaan ei kannata heittää hukkaan. On uskallettava kokea asioita, joista voi kertoa tarinoita myöhemmin. Eilisen tekemiset tuntuvat hienoilta jutuilta nyt, vaikka ne siinä hetkessä olisivat päätyneet nenilleen. Parempi tehdä asioita yli kuin ali.
Chike muistuttaa, että kukaan ei pääse itseään pakoon. Tuon väistämättömyyden voi kuitenkin kääntää voimavaraksi.
– Kannattaa tehdä itsestään henkilö, jonka kanssa haluaa olla, sillä itseään ei pääse pakoon. Lisäksi on hyvä olla itselleen armollinen. Se, että ei osaa kaikkea heti, voi jännittää. On kuitenkin hauskempaa, kun rehellisesti myöntää, ettei osaa. Ja kannattaa ennemmin lähteä etsimään vastauksia kuin esittää, että tietää.
Chiken vinkki siihen, miten saa rippileirillä kavereita, on helppo. Siihen liittyy iso kasa nallekarkkeja.
– Jos pelkäät, että et saa leirillä kavereita, ota paljon nallekarkkeja mukaan. Vedätte nallekarkkiöverit! Siinä euforisessa tilassa kaikki on kavereita keskenään.
Vantaan rippikoulujen ilmoittautuminen on käynnissä osoitteessa www.vantaanriparit.fi.
Rippikoulun minisanasto
ALBA
Alba on valkoinen kaapu, joka puetaan päälle konfirmaatiossa. Se muistuttaa kasteesta, Jumalan armosta ja rakkaudesta. Yleensä alba on osittain villaa, joten kesähelteellä siinä tarkenee hyvin.
EHTOOLLINEN
Pyhän ehtoollisen saat viettää ensimmäistä kertaa itsenäisesti konfirmaatiossa. Ehtoollinen on mysteeri, jossa Jumala on läsnä leivässä ja viinissä. Se yhdistää Jumalaan ja toisiin ihmisiin.
KASTE
Kasteessa jokainen on nimeltä kutsuttu Jumalan yhteyteen. Rippikouluun voi tulla, vaikkei olisi kastettu. Kasteen voi saada myös rippikoulun jälkeen leirillä, kotona tai konfirmaatiossa.
KONFIRMAATIO
Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, joka tarkoittaa vahvistamista. Siinä Jumala vahvistaa ihmisen uskoa. Konfirmaatiossa rippikoululaiset siunataan, heidän puolestaan rukoillaan ja he käyvät ehtoollisella.
KUMMI
Jokainen on saanut kasteessa kummit. Muistakaa kertoa kummeille konfirmaatiopäivä.
LEIRI
Leiririppikoulussa vietetään noin viikon jakso jossakin leirikeskuksessa yhdessä eläen, opiskellen ja keskustellen. Tapaamisia on myös talven aikana iltaisin ja viikonloppuisin. Leirejä pidetään kesällä ja koulujen talviloman aikana.
PÄIVÄRIPPIKOULU
Päivärippikoulu sisältää yhden pidemmän jakson hiihtolomalla tai kesällä, jolloin rippikoulu kestää päivittäin noin koulupäivän verran. Tapaamisia on myös talven aikana iltaisin ja viikonloppuisin.
VEISUKIRJA
Nuoren seurakunnan veisukirja eli ”punainen laulukirja” sisältää 130 laulua, jotka tulevat leirin aikana tutuiksi.
VETÄJÄT
Rippikoulussa häärii monenlaisia seurakunnan työntekijöitä: pappeja, nuorisotyönohjaajia, kanttoreita ja diakonia- ja lapsityöntekijöitä sekä alan opiskelijoita kesätyöläisinä.
Jaa tämä artikkeli: