Ruotsinkieliset seurakunnat ovat eläviä
Hämmästyin päätoimittaja Seppo Simolan pääkirjoitusta (K&k 24.4.). Koin sen suhteessa ruotsinkielisiin seurakuntapalveluihin negatiivisesti värittyneeksi. Valta puhui. Epäkohdat on osoitettava, mutta väärää todistusta vältettävä. ”Du ska inte bära en falsk vetebröd i din väska!” (8. käsky).
Ruotsinkielisten seurakuntajäseninä on kasvava joukko kaksikielisiä perheitä, jotka käyttävät alueensa palveluja sen mukaan, mikä täyttää kunkin hengellisiä, ikään ja liittymisen kaipuuseen liittyviä ja identiteetin vahvistamisen tarpeita.
Suomenkielisen seurakunnan jäsenenä rakastan tuttua kotiseurakuntaani. Mielelläni menen silti myös Petruksen ja Matteuksen järjestämiin tilaisuuksiin. Olen verkostoitunut myös sähköpostirinkiin. Solumme kvinnobrunch ja PULS innostavat. Perheleirit ovat rikastuttaneet kesän viettoa kaupungissa meitä, joiden kasvuperheet elävät muualla. Yhteisöllisyys elää vahvana ja virkeänä kodikkaissa ja pienemmissä yksiköissä, ja mukaan lähteminen on luontevaa, vastaanotto lämmin. Yksilöllisyys hyväksytään. Kulttuuri- ja kielirajoja ylitetään Jumalan perheväen kesken.
Jotta Kristuksen ruumis olisi elävä ja toimiva, tarvitaan paljon rajat ylittävää keskustelua. Toivon, etteivät valtakirkon hallinnolliset säästötoimet hukuta hyvää ja elävää toimintaa alleen. Kritiikittä seurakuntia ei pidä mennä yhdistelemään isommiksi yksiköiksi. Kyllä työikäiset vielä palvelujen perässä matkustavat, mutteivät enää iäkkäämmät.
Kirsi Lindedahl
Seurakuntalaisella ei kovin paljon liene sanomista papiston asioista. Voidaan kuitenkin tehdä vertailuja. Kyrkpressen eroaa melkoisesti Kirkko ja kaupungista. Eroa on myös Stig Kankkosen ja Seppo Simolan välillä.
”Svenska befolkning i Finland bevarar svensk frihet, lag och ordning i Finland, mot det finska flertalets godtycke”, oli SFP:n vaalisloganeja 1919. Tältä taustalta on ikävää, että ruotsinkielisiä kouluja ja seurakuntia on jouduttu Suomessa lopettamaan.
Nykyisin sekä Suomen suomenkieliset että ruotsinkieliset joutuvat laajaan kosketukseen toisenlaisten ihmisten ja uskontojen kanssa. Virkamiehet, pankkiirit, asiantuntijat ja liikeväki kulkevat Brysselissä, Moskovassa, Astanassa, Shanghaissa, Tokiossa, Mexicossa ja Bahrainissa. Internetissä voi opiskella Harvardissa, satelliitista seurata Al Jazeeran uutisia.
Yhteyksien paraneminen ja globaalin yhtenäiskulttuurin syntyminen koskee kaiketi myös kirkkoa. Eri maihin syntyneet kristilliset protestanttikirkot voisivat myös yhdistyä, jolloin ei tarvitsisi miettiä ehtoollisyhteyttä.
Harto Markula
Jaa tämä artikkeli: