Ruskeasilmäinen realisti
Vapaaehtoinen. Reetta Meriläinen uskoo, että maailmaa voi parantaa ja ihmisiä voi auttaa. ”Mutta tolkku kaikessa kuitenkin, sillä hyvää tarkoittavat hölmöt ovat saaneet paljon pahaa aikaan.”

Vapaaehtoinen. Reetta Meriläinen uskoo, että maailmaa voi parantaa ja ihmisiä voi auttaa. ”Mutta tolkku kaikessa kuitenkin, sillä hyvää tarkoittavat hölmöt ovat saaneet paljon pahaa aikaan.”

Ruskeasilmäinen realisti

Reetta Meriläinen sanoo olevansa epäluuloinen toimittaja, mutta lähti hyväntekeväisyysverkoston keulakuvaksi.

Reetta Meriläisen kädenpuristus on lämmin ja yllättävän luja. Hän katsoo kiinteästi silmiin ja puhuu innostuneen vuolaasti. Maaliskuussa hänet valittiin vapaaehtoisverkosto Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtajaksi.

Naisten Pankin ideana on, että suomalaiset naiset keräävät varoja kehittyvien maiden naisten elinehtojen parantamiseen. Vuonna 2007 perustetun verkoston kehitysprojektit toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu yhteistyökumppaniensa kanssa.
Helsingin Sanomista eläköitynyt päätoimittaja Reetta Meriläinen, 64, vieraili alkuvuodesta Sierra Leonessa ja Liberiassa tutustumassa Naisten Pankin projekteihin.
Vaikka Meriläisellä on kädet kyynärpäitä myöten avustustoiminnassa, hän kiistää olevansa hyvä ihminen tai kirkasotsainen sinisilmä.
"Olen ruskeasilmäinen, optimistinen realisti. Pelkät puheet eivät minua vakuuta. Matkoilla on ollut kiinnostavaa nähdä omin epäluuloisin silmin, että jotain oikeasti tapahtuu", hän sanoo.

Naisten Pankki tukee kehittyvien maiden naisia yritystoiminnan aloittamisessa, jotta he pystyvät elättämään itsensä ja lapsensa.
Usein joudutaan aloittamaan juuresta, lukutaito-opetuksesta, ammattikoulutuksesta ja oikeustietoisuuden herättämisestä. Myöhemmin tulevat ohjelmaan pienlainat, joilla voi hankkia vaikka ompelukoneen, vasikan tai muutaman kanan.
Ohjausryhmä valitsee Naisten Pankille projektit ja seuraa niiden toteutumista. Se saa raportteja, seuraa vaikuttavuuden arviointia ja kuulee, mitä rahalla on saatu aikaan.

Reetta Meriläinen ei muista yhtään täysin myttyyn mennyttä hanketta, mutta usein eteneminen ei ole ollut niin nopeaa kuin olisi toivottu.
"Joskus hyvälle projektille ei löydy paikallisia kumppaneita. Joskus taas hauraan rauhan järkkyminen tai luonnonmullistus hidastaa toimintaa. Kun työskennellään konfliktien saartamissa maissa, elämä tuo omat mutkansa", Meriläinen kertoo.
Hän tuntee itsensä rauhalliseksi, kun nimenomaan Kirkon Ulkomaanapu kumppaneineen toteuttaa Naisten Pankin projektit. Kaikille ei kuitenkaan ole ollut helppoa, että kumppanina on kirkko. On jopa toivottu, ettei kirkko olisi esillä.
"Olen sanonut, että Kirkon Ulkomaanavun nimen häivyttäminen on kuin häpeäisimme vanhempiamme", Meriläinen kertoo.

Niin sanotut kehitysapukriittiset sanovat, ettei rahaa pidä kantaa ulkomaille ennen kuin omia köyhiä on autettu. Reetta Meriläinen hymyilee vinosti.
"On käynyt mielessä, että tuo on hötöä puhetta. Eivät kotimaassa ja ulkomailla auttaminen sulje toisiaan pois. Se, jolla on asiat paremmin, voi auttaa."
Pohjoiskarjalaisena evakkoperheen lapsena Meriläinen muistaa itse saadun avun. Hänen mukaansa köyhyys on kehittyvissä maissa paljon kipeämpää, paljon syvempää kuin täällä.
Kehitysyhteistyöprojektien liepeillä kiertää kaikuja varastetuista koneenosista, vääriin taskuihin kadonneista rahoista ja raskaasta korruptiosta. Pitääkö semmoista sietää?
"Eivät tarinat ole syntyneet tyhjästä", Meriläinen myöntää.
Hänestä paras tapa kohdata väärinkäytökset on ottaa asioista selvää ja puhua niistä avoimesti sekä korjata tilanne.
"Ei pidä uskotella, että tuo on pelkkää panettelua. Silottelu ja silmitön kieltäminen vain syventää ongelmaa."

Naisten Pankin toimintaa valvotaan kahta kautta. Kirkon Ulkomaanapu saa ison osan rahoistaan Suomen ulkoministeriöltä, joka seuloo hankkeet etukäteen. Projektien toteutumista taas valvovat isot kansainväliset tarkastusyhtiöt. Läpinäkyvyys on luottamuksen perusta.
Naisten Pankin vapaaehtoisverkostossa on mukana yli 3 000 naista, jotka kehittävät ja ideoivat uutta.
Naisilla on keskenään myös hauskaa.
"On tosi hienoa, että toiminnassa viihdytään, mutta kehitysmaiden naisia emme saa koskaan unohtaa", Meriläinen muistuttaa.
Mikä sitten on Meriläiselle tärkeintä? Vastaus kiteytyy hitaasti, sana sanalta.
"Tärkeintä on elää niin, että minusta jäävä jälki on etumerkiltään plussa sekä jälkeenjääville että itselle. Tämä on osa isoa kiitollisuusteemaa. Että voi kiitollisena poistua."

Kuka?

Reetta Meriläinen, 64. Asuu Helsingissä.

Mistä?

Runo-Suomesta eli Pohjois-Karjalasta

Mitä?

Naisten pankkia ja mentorointia. Lapsenlapsia ja ikuista kevätsiivousta.

Motto?

Hyvä ei jakamalla lopu.

Jaa tämä artikkeli: