Ruumis raataa, sielu lepää
Koillis-Virossa sijaitseva Pyhtitsan luostari on lähes omavarainen. Nunnat tekevät kaiken mahdollisen itse perinteisiä menetelmiä vaalien.
Viron ainoa ortodoksinen nunnaluostari sijaitsee maalaismaisemassa Kuremäellä, mäntyjen ja tammien ympäröimällä kukkulalla. Luostarin pää-kirkon, Uspenskin ka-tedraalin, viisi sipulikupolia siintävät jo kauas kylätielle.
Pääportti johtaa graniittimuurien ympäröi-mälle alueelle, jossa sisaret opastavat turistiryhmiä ja myyvät ikoneja ja postikortteja pienessä matkamuistopuodissa.
Komeasti kukkivat ruusut ja pionit reunustavat alueen kirkkoja ja asuinrakennuksia. Korkeat halkopinot ovat kuin taideteoksia. Pyhtitsassa aika tuntuu pysähtyneen. Arki soljuu hitaasti ja rauhallisesti eteenpäin. Mutta millaista on nunnan elämä luostarin sääntöjen maailmassa?
Oppiäiti auttaa alkuun
Luostariin tullaan yleensä kutsumuksesta omistautua Jumalan palvelemiseen. Siihen liittyy myös luopuminen tavallisesta elämästä.
Tie nunnaksi alkaa kokelaskaudesta, jonka jälkeen kokelas vihitään noviisiksi ja häntä aletaan kutsua sisareksi. Kokelas- ja noviisiaikana kilvoittelussa auttaa oma oppiäiti.
Noviisikauden jälkeen seuraa nunnaksi vihkiminen, jonka yhteydessä annetaan luostarilupaus. Siinä nunna lupaa olla nöyrä ja kuuliainen Jumalaa, luostarin igumeniaa ja koko sisarkuntaa kohtaan sekä lupaa elää köyhänä ja naimattomana.
Pyhtitsassa asuu kaikkiaan noin 180 nunnaa ja noviisia. He tulevat pääosin Venäjältä ja muilta entisen Neuvostoliiton alueilta.
Hevosten kanssa maataloustöissä
Kuuliaisuus merkitsee igumenian antamien tehtävien noudattamista. Aamujumalanpalveluksen jälkeen nunnat ryhtyvät kukin omiin työtehtäviinsä, jotka igumenia Varvara jakaa.
Tehtävät vaihtelevat vuodenaikojen ja henkilön osaamisen ja jaksamisen mukaan. Osa tehtävistä voi perustua nunnan henkilökohtaisiin erityistaitoihin, kuten kielitaitoon tai tietotekniikkaosaamiseen.
Pyhtitsan alue on 75 hehtaaria. Siitä 24 hehtaaria on viljeltyä maata, jolla kasvatetaan viljaa, perunoita ja juureksia perinteisten menetelmien mukaan.
Viikate olalla ja heinäharava kädessä kulkevia sisaria näkyy pelloilla ja pientareilla. Hevosia käytetään apuna maataloustöissä. Kaikki mahdollinen tehdään itse, ulkopuolista apua käytetään vain kaikkein raskaimpiin rakennustöihin.
Nunnat kasvattavat tilallaan myös lampaita, vuohia, kanoja ja lehmiä, joista saatava maito ja villa menevät omaan käyttöön.
Luonnonmukaista viljelyä
Kasvihuoneisiin istutetaan ensimmäiset taimet jo helmikuussa. Tuotanto on kokonaan luonnonmukaista.
— Tuholaisia torjutaan kansanperinteen mukaisilla menetelmillä kuten sipulinkuorilla ja nokkosvedellä, kertoo nuori sisar Tatjana, jonka vastuulla on viisi kasvihuonetta.
Monitaitoinen Tatjana hallitsee myös tietokoneen käytön sekä rakennus- ja käsityöt. Kasvihuoneviljelyn salat hänelle on opettanut vanhempi nunna, joka ei enää ikänsä puolesta jaksa hoitaa fyysisesti vaativaa työtä.
Vihannes- ja juuressadolle on paljon käyttöä, sillä Pyhtitsassa paastotaan 170 päivää vuodessa eikä silloin syödä liha- eikä maitotuotteita. Vierailumme aikana oli meneillään apostolien paasto, joka alkaa viikko helluntain jälkeen ja päättyy 29.6. vietettävään apostolien muistopäivään
Jääkellarit ruokavarastoina
Nunnien asuintalojen lomassa kasvavat rehevät herukkapensas- ja hedelmäpuualueet. Niistä saatava sato valmistetaan mehuiksi, hilloiksi ja hyytelöiksi.
— Viiniä tai likööriä Pyhtitsassa ei tehdä lainkaan. Alkoholinvalmistus kuuluu yleensä munkkiluostareihin, sanoo sisar Jefrosina, joka toimi oppaanamme.
Omenapuiden siimeksessä on parinkymmenen pesän mehiläistarha, josta kerätty hunaja menee ruoanlaittoon, teehen ja luostarin leipomoon.
Maakellareissa säilytetään vihannes- ja marjasäilykkeitä sekä rahkaa, jota tehdään luostarin lehmien maidosta paastonaikana, kun maitotuotteiden syöminen ei ole sallittua.
Talvella sisaret sahaavat valtavia jääkuutioita läheisen järven jäästä ja vetävät ne puukelkalla maakellareihin pitämään varastot kylminä.
— Työtä tehdään paitsi talouden ylläpitämiseksi myös nöyryyden ja kuuliaisuuden osoittamiseksi, sisar Jefrosina toteaa.
Vierailijat tervetulleita
Puutarha- ja maataloustöiden lisäksi nunnat poimivat sieniä ja marjoja, kalastavat, hakkaavat halkoja, työskentelevät keittiössä, leipomossa ja majatalossa sekä sitovat käsin kirjoja luostarin omassa kirjansitomossa.
Työpäivät päättyvät iltajumalanpalvelukseen luostarin kirkossa.
Kuuliaisuustyön lisäksi nunnat harrastavat oman kiinnostuksensa mukaan ikoninmaalausta, kirjonta- ja ompelutöitä, veistotöitä tai kuorolaulua. Vapaa-aikanaan he rukoilevat huoneissaan, lukevat, laulavat tai lepäävät.
Kaksi nunnaa jakaa saman huoneen vanhoissa hirsitaloissa ja erityisesti nunnia varten rakennetuissa, uudemmissa tiilitaloissa.
Vierailijat ovat tervetulleita tutustumaan luostarin kirkkoihin ja puutarhaan, kunhan vain muistavat kunnioittaa luostarin tapoja esimerkiksi pukeutumalla pitkähihaisiin puseroihin ja tarpeeksi pitkiin hameisiin. Pitempään viipyvät voivat yöpyä luostarin majatalossa, jonka majoituksesta maksetaan omantunnon mukaan. Ortodoksi-pyhiinvaeltajat voivat myös osallistua igumenian osoittamiin töihin.
Vanha tammi ja pyhä lähde
Muurien ympäröimän alueen juurella on pyhä lähde, jonka veden uskotaan olevan parantavaa. Kyläläiset kuljettavat vettä kotiinsa kanisterikaupalla ja monet vierailijatkin täyttävät pullonsa vedellä. Lähteen vieressä on uimakoppi, jonka suojassa voi käydä kastautumassa ja puhdistautumassa.
— Usein uimapaikalle on jatkuva jono, sisar Jefrosina kertoo.
Vanha tammi, jonka juurelta perimätiedon mukaan aikoinaan löytyi Jumalanäidin kuolonuneen nukkumista esittävä ikoni on edelleen olemassa, mutta se on kuivunut. Tammen iäksi on arvioitu jopa tuhat vuotta.
Tammen vieressä on kappeli ja hautausmaa, jonne poisnukkuneet nunnat haudataan puettuina samaan valkoiseen kaapuun, jota he käyttivät antaessaan luostarilupauksensa.
Luostari pyhällä paikalla
Pyhtitsan ortodoksinen nunnaluostari sijaitsee Kuremäen kylässä, Koillis-Virossa, lähellä Narvan kaupunkia ja Kohtla-Järven palavankiven aluetta.
Luostarin syntyvaiheet juontavat juurensa 1500-luvulle, jolloin perimätiedon mukaan seudun paimenet näkivät mäellä valoa hohtavan naishahmon taivaansinisessä puvussa. Hän ilmestyi myös mäen juurella olevalla parantavalla lähteellä ja nousi siitä mäkeä ylös suuren tammen luokse. Näky toistui kolme kertaa. Myöhemmin paimenet löysivät tammen juurelta ikonin.
Paimenet eivät ymmärtäneet, mitä ikoniin oli kuvattu. Niinpä he antoivat ikonin ohikulkeville venäläisille talonpojille ja kertoivat, miten olivat löytäneet sen. Nämä ymmärsivät, että kyseessä oli Jumalanäidin Kuolonuneen nukkumisen ikoni.
Siitä lähtien paikkaa on kutsuttu Pyhtitsaksi, joka on viroa ja tarkoittaa pyhää paikkaa. Tapahtuman kunniaksi tammen viereen rakennettiin pieni kappeli.
Venäjän ortodoksinen kirkko päätti, että paikka on pyhä ja aloitti nunnaluostarin rakentamisen. Luostari perustettiin vuonna 1891.
Luostarin pääkirkko on vuonna 1910 valmistunut Uspenskin katedraali, jossa pidetään joka aamu ja iltapäivä jumalanpalvelus. Luostarissa palvelee kolme pappia ja kolme diakonia. Nunnia ja noviiseja on noin 180. Luostarin johtajana on vuodesta 1968 toiminut igumenia Varvara.
Luostarin alueella sijaitsee kaikkiaan kuusi kirkkoa, nunnien hautausmaa ja parikymmentä asuin- ja talousrakennusta.
Jaa tämä artikkeli: