Säväyttävää. Heinäkuussa vihittävät Timo Kilpi ja Sanna Mattila ovat harkinneet pitkään ja hartaasti häidensä musiikkivalintoja. Kuva: Jukka Granström
Ruususen juhlamarssin tahdissa alttarille
Häämarssia valitsevien vihkiparien ykköstoiveet eivät ole vuosien myötä juuri muuttuneet. Vanhat kestosuosikit pitävät yhä pintansa.
Sanna Mattilan ja Timo Kilven yhteinen tie tiivistyy heinäkuun lopussa Viikin kirkossa kajahtavaan häämarssiin. Perinteitä kunnioitetaan; parin saattelevat alttarille Prinsessa Ruususen juhlamarssin tahdit.
– Kesäyön unelmalla tullaan pois. Kuuntelimme muitakin, mutta nämä säväyttävät ja nostavat kylmiä väreitä, Sanna Mattila sanoo. Timo Kilpi on samaa mieltä.
– Niissä on tunne mukana. Jos ei muuten ala itkettää, niin viimeistään musiikin kajahtaessa.
Viikin kirkon käytävä ei ole pitkä, joten sitä on askellettava maltillisesti.
– Ehkä kävely pitää aloittaa jo kaukaa ulko-ovelta, Kilpi naurahtaa. Pari toivoo kirkkotilaisuudesta seesteisen rauhallista, mutta myös rentoa ja lyhyttä, koska noin sadan kutsuvieraan joukossa on paljon lapsia. Omien lasten, kolmivuotiaan Rian ja alle vuoden ikäisen Roin, roolia on mietitty.
– Ria voisi marssia edellä, mutta Roi ei osaa vielä kävellä, Sanna pohtii.
Häämusiikin valinta on ollut vihkiparille pitkä prosessi. Viime vuoden häämessujen esitteistä löytyi apua musiikkivalintoihin.
– Tosi vaikeaa tämä on ollut. Häävalssiakin on mietitty kauan. Virressä pitää olla ainakin tuttu sävel, jota ihmiset osaavat laulaa, Sanna Mattila aprikoi. Keväällä pariskuntaa lykästi, sillä heidän omassa vihkikirkossaan järjestettiin häitä suunnitteleville Tahdon-ilta.
– Oli hyvä kuulla häämusiikkia oikeassa ympäristössä, myös erikoisempia vaihtoehtoja. Papilta ja kanttorilta sai kysyä, jos jokin askarrutti, pariskunta muistelee. Kevyemmän musiikin he haluavat jättää hääjuhlaan.
– Joku Bon Jovin kappale olisi hyvä, mutta ei kirkossa, Timo linjaa.
Viikkiläisen vihkiparin valinnat osoittautuvat ykköstoiveiksi myös Tuomiokirkkoseurakunnan suosituissa vihkikirkoissa. Vanhassakirkossa häitä soitetaan noin 150 kertaa vuodessa.
– Vihkipareilla on kiinnostusta lähteä hakemaan myös muuta musiikkia, mutta usein he päätyvät perinteiseen, Vanhankirkon urkuri Pekka Suikkanen kommentoi. Toiveiden kärjessä ovat pysytelleet samat klassikot.
– Kuulan häämarssi on alun perin sävelletty sisääntulomusiikiksi. Melartinin marssi on vähän reippaampi ja toimii hyvin Kuulan parina. Molemmat ovat kotimaisia ja ehkä siksikin suosittuja, Suikkanen arvioi.
Kuulan häämarssi on kärkitoiveista ainoa, joka on alkujaan ehtaa kirkkomusiikkia.
– Kesäyön unelma ja Prinsessa Ruusunen ovat näyttämömusiikkia, mutta ne ovat saaneet kirkollisen leiman, kirkkomuusikko valaisee.
Prinsessa Dianan häiden jälkeen alettiin aloitusmusiikiksi toivoa Englannin kuninkaallisten suosimaa Elgarin Pomp and Circumstancea. Viime aikoina on noussut esiin myös Pachelbelin Kaanon. Jousille sävelletty orkesteriteos toimii hyvin uruilla.
Suikkanen on avoin vihkiparien ehdotuksille ja auttaa mielellään musiikin valinnassa. Kappaleen on kuitenkin sovittava pyhään toimitukseen. Urkurin mukaan tilanteen tyylikkyys säilyy parhaiten, kun paikan ja sisällön suhteen ollaan samoilla linjoilla.
– Joskus parit toivovat sellaista musiikkia, joka ei vain millään ole adoptoitavissa uruille. Nauhurimusiikkia emme Tuomiokirkkoseurakunnassa käytä.
Kesäisenä päivänä samat marssit saattavat kajahtaa kirkossa useaan otteeseen. Urkurin ammattitaitoa on tehdä jokaisesta tilanteesta hääparille ainutkertainen.
– Vanhat suosikit soitetaan niin kuin viimeistä kertaa.
Minna-Sisko Mäkinen
Kuuntele häämarsseja: http://haat.helsinginseurakunnat.fi/haat.html
|
Jaa tämä artikkeli: