Saa jäärä välihousut
Miltä kuulostaa tuttu Suvivirsi, kun murteiden osaajat tekevät siitä oman versionsa?
Näin kesän koittaessa ja Suvivirren sunnuntain lähestyessä Kirkko ja kaupunki -lehti pyysi lukijoiltaan murreversioita virrestä 571. Muutama uskalikko tarttui haasteeseen. Esittelemme tässä Suvivirren seitsemällä eri murteella sekä Stadin slangilla.
Murrentajat noudattivat tekstin teossa kahdenlaista käytäntöä. Toiset olivat uskollisia virsilyriikalle ja sommittelivat sen oman kotimurteensa kieliasuun. Toiset taas irrottelivat enemmän, kirjoittivat tekstiin oman murteensa tunnusomaista sanastoa ja viljelivät huumorin kukkaa.
Alkuperäisen ruotsinkielisen tekstin Den blomstertid nu kommer tekijänä pidetään Visbyn piispaa Israel Kolmodinia, mutta säveltäjästä sen paremmin kuin suomentajastakaan ei ole tietoa. Virren melodia on Ruotsista vuodelta 1697, ja se on ollut suomalaisessa virsikirjassakin 313 vuotta, vuodesta 1701 saakka.
Lapissa
”kasuaa kauhniisti”
Lappilaiseen malliin virsitekstin punoi Satu Kreivi-Palosaari. Lappilaisessa puheenparressa on kiinnostavaa seurata muun muassa sitä, miten h-äänne rikastaa kieltä.
Jo joutu armas aika
ja suvi sulonen.
Kauhniisti joka paikhaan
kasuaa kukkanen.
Nyt siunaustansa suopi
taas lämpö auringon
se luonnon uueks luopi
se kuttuu elähmään.
Keski-Suomessa
kiitetään ”Luojoa”
Saarijärven kansalaisopiston murrepiirin vetäjä Lauri Koskinen lähetti 30.4.2014 päivätyn murrennoksensa kaikista kuudesta säkeistöstä. ”Suvivirttä ei vielä ole laulettu Saarijärven murteella”, hän kertoo.
”Isä Meijä ja muita Raamatun tekstejä on murrennettu, aina Vuorisaarnaa myöten. Niitä ei kuitenkaan ole toistaiseksi käytetty hengellisissä tilaisuuksissa. Tämä on erikoista, kun samaan aikaan on hyväksyttyä viedä Raamatun sanomaa perille kaikilla Afrikan kielillä.”, Koskinen pohdiskelee.
Suvivirsi Soarjärven murteella, kolmas ja neljäs säkeistö:
Toas linnut laulujasa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojoasa kiittäs!
Minu sielun´ sinä liitä
myös eänes kuoroho
ja armo´ Herroa kiitä,
ku laupias Hä´ on.
Oi Jeesus Ristus jalo
ja kirkas paisteemmo,
sinä syväntemmö valo,
aina asu luonammo.
Sinu rakkautes liekki
sytytä rintaammo,
luo meihi´ uus miel,
pois poista murheemmo.
Etelä-Pohjanmaalla
”pelloolla haisoo sonta”
Siskokset Mari Kela Nurmosta ja Kati Valli Helsingistä, lähtöisin Nurmosta, kirjoittavat murrerunonsa saatteeksi: ”Tällainen kaksisäkeistöinen eteläpohjalaisversio Suvivirrestä syntyi Nurmossa eli nykyisen Seinäjoen alueella sekä tien päällä matkalla Seinäjoelta Helsinkiin 28.4.2014.”
Murretutkimuksessa kiinnitetään huomiota sellaisiin kielenpiirteisiin, joissa ero murteiden välillä tulee esiin. Yksi niistä on d-äänteen reaalistuminen. Pohjanmaalla d korvautuu puheessa usein r-äänteellä.
Niin sanottu švaa eli välivokaali taas pidentää sanoja: ihmisestä tulee ihiminen.
Nurmossa rasat ovat tietysti lapaset eli tumput ja pöyröö on sekopäinen.
On ihimisellä monta
aihetta ilohon:
pelloolla haisoo sonta,
pian kylyvö valamis on.
Saa jäärä välihousut,
ei tartte rasoja.
Ei näjy teirevvarres
ny lumikasoja.
Jo isäntä ja lehemät
ku pöyrööt kirmaaloo.
On lairummaat niin rehevät
ja emäntä samoon.
Se kiitoksella täyttää
ku näköö lakeuren.
Se meille toreks näyttää
Luojamme suuruuren.
Savossa
”heruttaa hikkee”
Helsingissä asuva Annikki Hyvönen kirjoitti Suvivirren savoksi. Tekstissä huomio kiinnittyy muun muassa itämurteille tyypilliseen diftongin reduktioon eli vajaaääntöisyyteen: sana ”paikka” esiintyy muodossa paekka.
Annikki Hyvösen murrerunosta tuli tällainen:
Toas tuli kaanis aeka
ja kesä viimennii
kommeena joka paekka
on täönnä kukkasii
Ja päeväkin nyt paestaa
ja hikkee heruttaa
Se kaeken uuveks laettaa
ja paremmaksi soap.
Toas keto vihertääpi
ja peäskyt lentelöö
Ja lehtiänsä työntää
nyt kotipihlaja
Voan etpäs tarvii ennee
ies karvalakkia
kun lämpösä on tuonut
toas tänne Jumala.
Kainuussa
”suhisoo koevut”
Puolangalta lähetti Anna Maija Korkatti tekstinsä Suvivirsi kaenuuksi. Hän on murrentanut kolme ensimmäistä säkeistöä.
Loppuja säkeistöjä Korkatti pitää mahdottomina kirjoittaa kainuuksi, sillä murteessa ei ole hengellistä sanastoa. Tämä on yleisempikin piirre: puhuttuna kielimuotona murteen sanasto keskittyy konkreettisiin, arkisiin asioihin.
Tässä kainuulaistekstissä d esiintyy kolmessa eri muodossa. Sitä edustavat kato sanassa nähessä, j-äänne sanassa meijjänni ja v-äänne sanassa laopeovvesta.
Jo tuli sula aeka,
se mukavata on!
Kukassa joka paekka
pursuvaa piertanon.
Kun lämmittää nyt päevä
ja routoa lijottaa,
moat, metät suven häevä
elloon toas virottaa.
Toas puskoo uutta niityt,
vihottaa pellotki.
Lehti kun kasvanu on nyt,
suhisoo koevutki.
Kiitoksen pitäs luistoa
nähessä hyvvyyttä,
ja joka kesä muistoa:
on tämmäe ihmettä!
Osovaa linnut laoloa
aenaa niin sievästi.
Meijjänni täöttä kaoloa
kiitellä pitäsi!
Jos minähi ees kerran
soan suuni aokiemaan,
nin laopeovvesta Herran
kuorossa veisataan!
Turussa
”ei nyv voi kiältä kettä”
Suvivirren turunnoksen on tehnyt toimittaja ja tunnustettu murteentaitaja Markku Heikkilä. Hän kirjoitti sen keväällä 2012 Turun Radion pyydettyä turkulaisversiota ohjelmaansa.
Turkua osaamattomille kerrottakoon, että rinkelplumma on kehäkukka. Heikkilä on sijoittanut tekstiin myös lounaissuomalaisilla pelloilla tärkeitä perunalajikkeiden nimiä. Turkulaisen suussa d ääntyy usein r-äänteenä. Sanat myös lyhenevät: niin paljon esiintyy muodossa nimpal. Periturkulainen on tapa puhua kiellon kautta: Ei nyv voi kiältä kettä tarkoittaa suunnilleen: Kaikkien on myönnettävä.
Turkulaisten Suvivirsi menee näin:
Ei nyv voi kiältä kettä
on suvi koittanu
on vihriänä mettä
ja lämpö voittanu
On kukkinu jotuami
pian rinkeplummakki
on siksens hiano Suami:
voi nährä kummakki.
On saatu viljat multta
ja potui pinnalla
on Siikliä ja Kultta
Van Goghin rinnalla
Ei voi ku ihmetellä
kuimpal on siunattu
meit vuasi vuaren jälkke
ja paljo annettu.
On nimpal nättii aika
et syrän pakahtuu
nyt suvivirret raika
ku alko kesäkuu
Taas peipol lauluu riittä
ja rastaal oksallans
voi Taivaan Pappaa kiittä
nyt turkulainen kans.
Stadissa
”pukkas glaiduu aikaa”
Stadin Suvivirttä veisattiin ensimmäisen kerran Narinkkatorilla toukokuussa 2011.
Stadin slangille tunnusomaisia piirteitä ovat soinnillisten konsonanttien eli b:n, d:n ja g:n sekä sananalkuisten konsonanttiyhdistelmien (glaiduu, tsiigaa, stikkaan) viljely, missä se eroaa murteista. Stadin Suvivirren tekijät ovat Mikko Seppälä ja E. J. Kauhanen.
Jo pukkas glaiduu aikaa
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
nii hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa,
vek stikkaan perperin.
Taas nurtsit vihannoivat
ja hiffaat fogelin.
Puut Pitskun huminoivat
Valgan ja Ogelin.
Nyt ei sun tarvii snärkkää
tai tinttaa humalaa:
Kyl ihmehommat järkkää
toi meidän Jumala.
Jaa tämä artikkeli: