Kolme ruokalajia. Alppilan kirkon brunssi kerää yhteen hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä. – Brunssilla tapahtuu toisen ihmisen katseen kohtaaminen, sanoo pastori Tuuli Aitolehti. Huippukokkien tekemää ruokaa on seuraavan kerran tarjolla lauantaina 13.12. kello 11 alkaen.
Saako kirkossa epäillä?
Monen on vaikeaa hyväksyä uskonnollista puhetta, joka ei ota huomioon kykyä ajatella omilla aivoillaan.
Teksti Johannes Mikkonen
Kuva Jani Laukkanen
Jumalaa ei ole olemassa ja ristinkuolema oli turha, kuuluivat Oulun seurakunnissa taannoin järjestettyjen agnostikkoiltojen otsikot. Koska oululaiset kirkkoherrat päättivät viime talvena, ettei iltoja saa enää järjestää seurakuntien tiloissa, Oulun kirjailijaseura alkoi järjestää niitä kesällä oululaisessa ravintolassa. Illat loppuivat alkusyksystä.
– Suosituissa illoissa eri tavalla ajattelevat ihmiset kohtasivat toisensa aidosti, kertoo yksi iltojen neljästä vetäjästä, oululainen pappi Stiven Naatus.
Olisiko Helsingissäkin tarvetta järjestää tilaisuuksia, joissa ihmiset voivat vapaasti epäillä kristinuskon totuuksia?
Kallion seurakunnan pastorin llkka Sariolan mukaan sellaisia järjestetään jo. Kallion seurakunnassa on useita tilaisuuksia, joihin on lupa tulla kyselijänä tai epäilijänä. Esimerkiksi nuorille aikuisille on järjestetty Usko tai älä -iltoja, joissa pohdittiin uskoa ja epäuskoa. Ne lopetettiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
Myös Paavalin seurakunnassa on järjestetty Usko tai älä -iltoja samoilla kokemuksilla kuin Kalliossa. Seurakunnan pastori Tuuli Aitolehti toivoo kuitenkin, että seurakunnan työntekijät etsisivät uusia keinoja kohdata ihmiset aidosti ja kulkea heidän rinnallaan arjessa.
– Vain hyvin pieni osa Paavalin seurakunnan jäsenistä käy messuissa. Silti olemme tietävinämme, millainen oikea usko on juuri heidän elämässään ja miten heidän kuuluisi ajatella Jumalasta, Aitolehti sanoo.
Ilkka Sariolan mukaan nykyajan ihmiset näyttävät kaipaavan älyllisesti haastavia keskusteluja, joissa kirkon työntekijät pohtivat perimmäisiä kysymyksiä samalla tasolla maallikkojen kanssa.
Erilaisten ihmisten kohtaaminen oli Stiven Naatuksen mukaan Oulun agnostikkoiltojen parasta antia. Hän kertoo sivunneensa illoissa käsiteltäviä teemoja monissa kohtaamisissa ihmisten kanssa.
Kuitenkaan hänen seurakuntansa toimintakalenterissa ei ollut avointa ja julkista tilaisuutta tai paikkaa, jossa ihmiset voisivat vapaasti pohtia kristinuskon totuuksia.
Siitä syntyi idea agnostikkoiltojen järjestämiseen, joissa kukin pappi alustaa vuorollaan esimerkiksi aiheesta Uskonnot ovat ihmisten keksintöä. Iltojen tarkoituksena on antaa tilaa kysymyksille ja pohdinnalle kertomatta etukäteen, miten pitäisi ajatella.
– Ihmiset ovat rohjenneet kertoa niissä ajatuksensa hyvin avoimesti, Naatus kertoo.
Sariola pitää Oulun agnostikkoiltojen otsikoita kirkon tunnustuksen vastaisina, vaikka ymmärtää ne viestinnällisesti toimiviksi. Näin ajattelivat myös jotkut osallistujat, jotka pitivät iltojen alustuksia harhaoppisina.
Oulun hiippakunnan tuomiokapituli kuitenkin totesi, etteivät iltoja järjestäneet Árpád Kovács, Päivi Jussila, Mikko Salmi ja Naatus olleet poikenneet kirkon opista.
Helsinkiläiset Ilkka Sariola ja Tuuli Aitolehti pitävät Oulun iltoja onnistuneina, jos ne tavoittivat ihmisiä, jotka eivät yleensä käy kirkon tilaisuuksissa.
– Suurin osa Kallion seurakunnan tilaisuuksista kokoaa yhteen sen alueelta aivan tavallisia ihmisiä, jotka saattavat ajatella asioista hyvinkin eri tavalla. Esimerkiksi Alppilan kirkon brunssilla toteutuu toisen ihmisen katseen kohtaaminen, hän toteaa.
Sariola muistuttaa, että epäileminen on kuulunut kristinuskoon jo opetuslapsi Tuomaasta lähtien. Myös Naatus toteaa, että kristinuskon perinteestä löytyy paljon aineistoa vapaalle kysymiselle ja etsimiselle. Uskoon kuuluu aina tiedollinen epävarmuus. Naatus uskoo, ettei mikään todella tärkeä mene rikki, jos ihmisellä on tilaa epäillä, kysyä ja etsiä.
– Usko on syvempää kuin tietäminen. Kristinuskon kertomukset eivät ole vain kertomuksia, vaan ne eletään todeksi. Siksi ne eivät voi olla ulkoa toisteltavia lauseita, joita säilytetään tallessa, vaan on jatkuvasti kysyttävä, mitä ne merkitsevät, hän sanoo.
Ideologisesti on eri asia olla agnostikko kuin Kristuksen seuraaja. Ilkka Sariolan mukaan agnostikko voi ottaa itselleen eräänlaisen metatason tarkkailijan aseman. Kristityn paikka on olla osa kristittyjen joukkoa.
Stiven Naatus pitää tärkeänä, että kirkossa on riittävästi tilaa pohtia asioita. Naatuksen unelmien kirkosta löytyy paikkansa vapaalle pohdinnalle ja etsinnälle, rinnalla kulkemiselle sekä rohkealle hengellisyydelle.
Sariola haluaa ja uskoo näkevänsä pyhän yhden ja yhtenäisen kirkon, joka on samalla moniääninen ja elämänmakuinen. Lisäksi hän muistuttaa, että kirkkoon kuuluu ihmisiä, jotka ovat löytäneet sieltä kodin.
– On toivottavaa, että nämä ihmiset saisivat levätä kirkon suojissa. Siksi olisi hyvä, että kirkko tukeutuu – uusista virtauksista huolimatta – vahvasti pitkään traditioonsa.
Jaa tämä artikkeli: