null Saako nainen seikkailla?

Marika Westerling on roolihenkilönsä Amalian tavoin pohtinut paljon omaa tietään ja Jumalan tarkoitusta tässä elämässä. Kuva: Markku Mattila

Marika Westerling on roolihenkilönsä Amalian tavoin pohtinut paljon omaa tietään ja Jumalan tarkoitusta tässä elämässä. Kuva: Markku Mattila

Saako nainen seikkailla?

Marika Westerling ymmärtää hyvin 1800-luvulla eläneen Amalia Skoglundin halun nähdä maailmaa.

Näyttelijä Marika Westerlingin ja lähetystyöntekijä Amalia Skoglundin yhteinen tie alkoi viime kesänä. Silloin luettiin ensimmäisen kerran läpi musiikkinäytelmä Amalian kutsumus.

– Olen lukenut myös Amalian kirjeitä 1800-luvulta. Hän oli vaatimaton ja nöyrä. En tiedä, missä määrin se kuului aikakauteen ja missä määrin oli Amaliaa itseään, pohtii Westerling.

Sitäkin selvempää on, että Amalialla oli valtava halu päästä Afrikkaan.Mutta olosuhteet olivat Amalian lähtöä vastaan. Hän oli kirkkoherran leski ja tämän lasten äitipuoli, kun tapasi Kustaan, rakastui ja meni kihloihin tämän kanssa.

Kustaa, Gustaf Skoglund, oli lähdössä lähetystyöhön Ambomaalle, Pohjois-Namibiaan. Kesti liki kymmenen vuotta ennen kuin tuli Amalian vuoro.

– Amalia kaipasi kihlattunsa luokse. Hän surkutteli sitä, että tämä joutui selviämään Ambomaalla yksin. Samaan aikaan sukulaiset mustamaalasivat Amaliaa. He pitivät tätä huonona äitinä, joka ei hoida lapsiaan. Myös sisaren kuolema viivytti Amalian lähtöä.

Kun Amalia sitten lopulta pääsi Ambomaalle, vastassa oli vielä suurempi tragedia. Vasta vihitty aviomies sairastui malariaan viiden viikon kuluttua ja kuoli vajaassa kahdessa viikossa.

– Amalia oli täynnä mustaa epätoivoa. Hän syytti itseään. Jos hän olisi ollut Kustaansa luona ja apuna, tämän terveydentila ei olisi ehkä ollut niin huono.

Amalia sai Suomen Lähetysseuralta luvan jäädä jatkamaan työtä Ambomaalla, vaikka niinä aikoina yksin eläviä naisia ei vielä lähetetty työhön ulkomaille.

Amalian vaiheissa on Marika Westerlingille tuttuja teemoja.

– Olen itsekin pohtinut paljon, mikä on minun paikkani ja Jumalan tarkoitus elämässäni. Minullakin on ollut kova halu lähteä ulkomaille.

Muutama vuosi sitten hän lähti kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön Peruun.

– Katkaisin työsiteet ja olin valmis jäämään sinne. Viihdyin työssäni köyhän alueen koulussa, jossa opetettiin kehitysvammaisia lapsia. Mutta aloin silti kaivata takaisin teatteriin.

Westerlingillä on myös sosiaalityöntekijän koulutus. Kesälomillaan on tehnyt vapaaehtoistyötä niin hiv-tartunnan saaneiden kodissa Espanjassa, Emmaus-liikkeen kommuunissa Ranskassa kuin turvapaikanhakijoiden parissa Sveitsissä.

– Kaipasin perhettä, mutta kun minulla ei sitä silloin ollut, käytin hyväksi vapauttani.

Nyt Marika Westerling on hoitovapaalla.

– Viime aikoina on tuntunut selvältä, että paikkani on täällä Suomessa. Niin on ollut varsinkin sen jälkeen, kun tapasin mieheni ja saimme tyttären puolitoista vuotta sitten.

Näytelmän Amaliankin elämä sai vielä uuden käänteen. Nelikymppisenä hän avioitui saksalaisen lähetystyöntekijän kanssa ja sai kaksi lasta.

Jaa tämä artikkeli: