Saako olla homo?
Pirkko Saisio: HOMO! — Outojen ooppera. Sävellys Jussi Tuurna. Kansallisteatteri.
Voiko jääkiekkoilija olla homo? Entä muslimi? Saako luterilainen olla homo? Entä pappi? Entä ortodoksi?
Kansallisteatterin syksyn suurnäytelmä HOMO! ei turhia ujostele. Pirkko Saision käsikirjoittama ja ohjaama musikaali on hurja kabaree, jossa syöksähtelevällä vauhdilla levitetään katsojan eteen kohtauksia homoista ja ennen kaikkea yhteiskunnan eri instanssien suhtautumisesta heihin. Oksat on karsittu pois, mitään turhaa sievistelyä tai kansliapuheita ei harjoiteta. Asiat töksäytetään niiden omilla nimillä.
Etukäteen paljon kohuttu näytelmä on Pirkko Saision mukaan syntynyt aikana, jolloin Suomen kirkko jakoi kansan kahtia ja homot lakkasivat olemasta kilttejä.
Avainnäytelmässä on päätähtenä kansanedustaja Hellevi (Rea Mauranen), ”pätevä nainen”, joka esiintyy homoja vastaan ja keskustelee itsekseen omantuntonsa (Kristiina Halttu) kanssa. Hänen kotonaan työskentelee au pairina kadulta löydetty Moritz (Johannes Holopainen), jonka edesottamukset sitten panevat koko perheen sekaisin. Mikkelin piispa (Markku Maalismaa) käy välillä Hellevin kotona ja on huolissaan kirkosta eronneiden määrästä ja menetettävästä verotulosta.
Näyttämölle marssitetaan armeijasimputusta, raiskauksia ja historian suurmiehiä aatteineen. Niin Stalin, Paavali kuin Alan Turingkin käyvät kuittaamassa tappionsa ja rappionsa. Kabareemainen vauhti huikaisee katsojaa. Näytelmä käsittelee vakavia asioita, mutta osaa myös viihdyttää — joskaan ei kovin sovinnaisella tavalla.
Säveltäjä, muusikko Jussi Tuurna on tehnyt loistavaa työtä: kekseliäistä sovituksia ja upeita melodioita, jotka Kansallisteatterin vanhat konkarit laulavat niin että pelottaa. Rajujen taistelulaulujen lisäksi on herkkiä kappaleita, kuten vanhoja homokulttuurin aikoja haikaileva Pisuraarien ritarit.
Lopussa lauletaan kuorossa: ”Olis jossakin maa, joka kaipailee paikkaan ja aikaan, missä kaikki voivat rakastaa”. Paratiisi?
Jaa tämä artikkeli: