Kierrokselle. Saappaan vapaaehtoinen Ainomaija Lehtonen (vas.) ja erityisnuorisotyönohjaaja Sanna Parkkinen pukevat ylleen Saapas-liivit. Nuorille ne ovat merkki siitä, että tämän aikuisen kanssa voi jutella. Kuva: Esko Jämsä
Saapas-vapaaehtoiset kohtaavat nuoria Helsingin yössä
Palveluoperaatio Saapas kouluttaa uusia vapaaehtoisia. Saapaslaisten tehtävä on olla aikuisina nuorten rinnalla.
Punainen pakettiauto kiertää Helsingin katuja tänäkin perjantaiyönä. Pakun kyljessä on oranssi saappaan kuva, jonka moni nuori tunnistaa.
Kerran kuussa Palveluoperaatio Saappaan auton kyydissä partioi Ainomaija Lehtonen, toimittaja ja kolmen lapsen äiti. Hän kiinnostui seurakuntien etsivästä nuorisotyöstä kolme vuotta sitten, kun perheen esikoinen eli syvintä murrosikäänsä.
– Seurasin läheltä poikani ja hänen kavereidensa elämää ja aloin miettiä, voisinko tehdä jotain nuorten hyväksi, hän kertoo.
Lehtonen kävi Saapas-kurssin ja on ollut vapaaehtoisena kahden vuoden ajan. Saapas-partio liikkuu iltaseitsemän ja aamukahden välillä nuorison suosimissa paikoissa kaupungilla.
– Kohtaamiset ovat lähes aina positiivisia. Saapas-liivi kertoo nuorille, että meille voi tulla juttelemaan. He osaavat myös tulla pyytämään apua, jos esimerkiksi kaveri on huonossa kunnossa.
On nuoria, joilta kukaan ole kysynyt pitkään aikaan, mitä heille kuuluu. Saapaslaiset ovat ulkopuolisia neutraaleja aikuisia, joille on vähän helpompi puhua."
– Erityisnuorisotyönohjaaja Sanna Parkkinen
Lisää vapaaehtoisia tarvitaan
Palveluoperaatio Saapas on osa kirkon nuoriso- ja erityisnuorisotyötä. Kaikkiaan Suomessa toimii vajaat parikymmentä Saapas-ryhmää. Helsingissä ryhmiä on kaksi, Kalliosta käsin toimiva Snellun Saapas ja Itä-Helsingin Saapas. Molemmissa on mukana muutamia kymmeniä vapaaehtoisia.
Snellun Saapas kouluttaa kevään aikana uusia vapaaehtoisia. Helmikuun alussa alkavalle kurssille voi ilmoittautua tammikuun loppuun mennessä. Hakijat haastatellaan ennen kurssin alkua. Vapaaehtoisten tulee olla vähintään 18-vuotiaita.
– Toivomme mukaan kaikenlaisia ja kaikenikäisiä aikuisia. Kokemusta nuorisotyöstä ei tarvita. Tärkeintä on kiinnostus vapaaehtoistyöhön ja halu antaa omastaan, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Sanna Parkkinen.
Ketään ei pakoteta mihinkään eikä ketään auteta väkisin. Emme myöskään evankelioi."
Koulutuksessa harjoitellaan muun muassa vuorovaikutustaitoja, kriisiauttamisen menetelmiä ja ensiapua. Kurssilla annetaan tietoa myös turvallisuusasioista, päihteistä, lastensuojelun periaatteista ja yhteistyöstä viranomaisten kanssa.
Kurssiin sisältyy 35 teoriatuntia ja 20 tuntia katupäivystystä erityisnuorisotyönohjaajien kanssa. Maaliskuussa pidettävän leiriviikonlopun aikana harjoitellaan käytännön tilanteita sosiodraaman avulla.
Saapas toimii myös verkossa
Perjantai-iltojen lisäksi Saapas partioi juhlapyhinä ja muina päivinä, jolloin nuoret kokoontuvat, kuten vappuna, koulujen päätöspäivinä, Taiteiden yönä ja uutena vuotena. Saapas toimii myös festareilla sekä NettiSaappaana Suomi24-palvelun chatissa ja verkkokeskusteluissa.
– Kurssi vaatii säännöllistä sitoutumista. Sen jälkeen vapaaehtoiset voivat olla mukana omien mahdollisuuksiensa mukaan. Jotkut partioivat parina iltana kuussa, jotkut vain kerran vuodessa, Sanna Parkkinen sanoo.
Saapas toimii jokamiehen oikeuksien ja kansalaisvelvollisuuksien pohjalta. Viranomaisapua pyydetään tarvittaessa esimerkiksi poliisilta ja lastensuojeluviranomaisilta.
– Toimimme nuorten ehdoilla ja puhumme niistä asioista, joista he haluavat. Ketään ei pakoteta mihinkään eikä ketään auteta väkisin. Emme myöskään evankelioi.
Nuorilla on suuri tarve jutella
Saapas pyrkii tavoittamaan myös niitä nuoria, jotka eivät ole järjestetyn nuorisotyön piirissä. Vaikka Helsingissä on paljon nuorisotyötä tekeviä organisaatioita, vain harva niistä liikkuu kaupungilla myöhään illalla ja yöllä.
Sanna Parkkisen mukaan tavallisena perjantai-iltana näkee nykyään harvoin pahasti juopuneita tai sammuneita nuoria.
– Suurinta tuntuu olevan tarve jutella. On nuoria, joilta kukaan ole kysynyt pitkään aikaan, mitä heille kuuluu. Saapaslaiset ovat ulkopuolisia neutraaleja aikuisia, joille on vähän helpompi puhua, hän sanoo.
Nuorten luottamuksen saavuttaa Parkkisen ja Ainomaija Lehtosen mukaan parhaiten silloin, kun ei tunkeudu heidän reviirilleen, moralisoi tai saarnaa. Silloin saattaa syntyä hyviä kohtaamisia. Aikuinen voi tarjota järjen ääntä, mutta nuori tekee itse omat ratkaisunsa.
– Ehdottomasti hienointa tässä työssä ovat nuoret. Se kiihkeys, elämän rajattomuus ja intensiivisyys kaikkea kohtaan niin hyvässä kuin pahassa on aivan huikeaa. Sitä on ihanaa seurata, Lehtonen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: