Luova ja pyhä prosessi. Mauri Vihko, Anna-Kaisa Tuomi ja Mimosa Mäkinen kokosivat saarnakokoelman.
Saarna kurottaa tähän päivään
Suuren kertomuksen linkittäminen nykyaikaan on saarnan tärkein tehtävä.
Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Mauri Vihko sekä pastorit Anna-Kaisa Tuomi ja Mimosa Mäkinen ovat koonneet saarnakirjan juhlistaakseen viime adventtina 30 vuotta täyttänyttä Kauniaisten kirkkoa.
Saarnan kirjoittaja ponnistaa pyhän aiheena olevasta tekstistä, mutta sitä ei voi siirtää saarnaan sellaisenaan. Tuomen mielestä sanoman tuominen nykyaikaan on saarnan tärkein ja haastavin asia.
”Katselen elämää ympärilläni, kuuntelen ihmisten kertomuksia. Puhun siitä, mikä on itselleni totta – sillä tavalla pyrin tuomaan sanan tämän päivän kuulijoille.”
Mäkistä kiehtoo se, että Raamattu puhuu ihmisen peruskysymyksistä, jotka eivät ole riippuvaisia ajasta tai paikasta.
”Saarnaajan tehtävänä on löytää yhtymäkohdat, joiden kautta kuulija voi liittyä osaksi suurta kertomusta”, pohtii Mäkinen.
Myös Vihko uskoo yhteiseen kokemukseen.
”Se, mikä on minulle kussakin tekstissä teologisesti, psykologisesti ja elämänkokemuksellisesti totta, puhuttelevaa ja merkityksellistä, voi olla sitä myös kuulijalle.”
Saarnan valmisteleminen on luovaa työtä, joka vaatii kurinalaisuutta. Vihko toteaa naurahtaen, että kalenteriin tehty merkintä ’Valmista saarna’ auttaa hyvin prosessin alkuun.
”Kaksi viikkoa ennen saarnaa varaan kalenterista kolme tuntia saarnan tekoon. Sen jälkeen aloitan jokaisen päivän seuraavan kahden viikon aikana lukemalla tuon saarnani ääneen ja tekemällä korjauksia.”
Tuomen saarnat syntyvät kotona Pyhän Annan ikonin ääressä. Saarnaa valmistaessaan hän sytyttää aina kynttilän palamaan ikonin eteen merkiksi Jumalan läsnäolosta.
”Valmisteluun tarvitaan hiljaisuutta, rukousta ja sitkeää työskentelyä. Luen saarnan pohjana olevan Raamatun tekstin, ja se alkaa käydä vuoropuhelua ympäröivän elämän kanssa.”
Usein kirjoittamiseen antaa pohjaa muuhunkin materiaaliin tutustuminen. Mimosa Mäkinen lukee Raamatun tekstin pari viikkoa ennen saarnaa, jonka jälkeen se jää hautumaan.
”Luen tekstiin ja sen aihepiiriin liittyviä kommentaareja, artikkeleita ja blogitekstejä sekä mietiskelen tekstistä nousevia kysymyksiä”, hän kertoo.
Arkipuheessa saarna-sanaa merkitsee usein pitkäpiimäisen opettavaista puhetta. Sanan huono kaiku ei vastaa Tuomen kokemusta.
”Olen vuosien mittaan niin usein kuullut seurakuntalaisen kertovan jonkun saarnan merkityksestä omalle hengelliselle elämälleen. Olen vakuuttunut siitä, että saarnalla on väliä”, sanoo Tuomi.
Vihko ja Mäkinen sälyttävät vastuuta itse kullekin saarnaajalle.
”Asiaan voi vaikuttaa vain sillä, että me papit uskomme, että julistuksellamme on merkitystä ja valmistaudumme mahdollisimman hyvin”, Vihko sanoo.
”Kun uskomme itse saarnan merkityksellisyyteen, se heijastuu saarnoissamme”, Mäkinen summaa.
Saarnakokoelma ”Heijastuksia – saarnoja Kauniaisten kirkolta” julkaistaan 26.10. Myyntituotto lahjoitetaan Naisten Pankille. Tilaukset: Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherranvirasto.
Jaa tämä artikkeli: