Olevaisen tutkimista. Kristillistä symboliikkaa teksteissään viljelevän Risto Ylihärsilän ja hänen bändinsä keikka sai Tavastialla vaisuhkon vastaanoton. Kuva: Tero H. Savolainen

Saarnamiehen toinen tuleminen

• 13.01.2014 13:45

Risto on laulajansa, Risto Ylihärsilän, etunimeä kantava bändi, joka yhdistää kotiurkusaundit ja rock-popin omintakeiseksi kudokseksi. Kolmen ensimmäisen levyn teksteissä korostuvat karipeitsamomainen naivismi ja hassut perversiot. Neljän vuoden levytystauon jälkeen viime vuonna julkaistulla II-levyllä Risto jättää popin taakseen ja vakavoituu.

Ryhmän toinen tuleminen vie musiikillisesti kohti post-rockia. Dynamiikat vaihtelevat minimalismista äänivalleihin, kitarat maalailevat ja tempot junnaavat. Teksteissä tutkitaan olevaista ja liikutaan käsimitan päässä kuolemasta.

Tavastian keikkasettiin viime perjantaina oli valittu kaikki II-levyn kappaleet. Aiemmilta levyiltä mukana olivat vain hidastempoisimmat biisit. Funkkaava hitti, Discopallo, ei kuulunut joukkoon yleisön toiveista huolimatta. Kepeästä Levy-yhtiön jätkät -kappaleestakin, jossa heitä kehotetaan pyyhkimään sopimuspapereillaan hanuria, oli taas svengi tippunut pois.

Keikan kohokohdiksi nousi kaksi kappaletta. Ensimmäisessä koko bändi resitoi kertosäettä: ”Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän herraamme, ota se minkä voit hänestä sydämeen, sillä kuolema tulee nyt”. Biisissä Risto onnistui piirtämään täydellisesti kuvan unenomaisen ahdistavasta tilanteesta, jossa tuntematon äijä puristaa minäkertojaa kurkusta veitsi kädessään.

Toinen huippukohta oli Valotunnelissa. Kappaleen psykedeelisessä äänimaisemassa kuljetaan hallusinogeenien aiheuttaman ruumiista irtautumisen tunnelmissa. Välispiikissä Risto Ylihärsilä pahoittelee virhettä sanoituksessa, koska oli ymmärtänyt aineen vaikutusmekanismin väärin. Mistä sitä DMT:tä saikaan? Risto kysyy retorisesti. Täältä! kajautti joku humoristi salin seinustalta.

Ylihärsilä vaikuttaa saarnaajalta, jonka teksteissä vilisevät kristilliset symbolit. Tavastialla hän ei kuitenkaan saanut yleisöä hurmokseen. Ilmaan ei noussut kuin muutama käsipari. Ei edes silloin, kun kitaristit esitaputtivat. Risto yritti lietsoa soittajiin lisäintoa lavalla pidetyssä kriisipalaverissa, mutta tuloksetta. Yleisölle hän haistatti ja huomautti vaisusta menosta.

Parista kohokohdasta huolimatta keikka jäi mieleen tasapaksuna. Kiihkeiden huippujen tunnevirta ei riittänyt kuljettamaan yli suvantojen. Vain loistavan Uskotko Jeesukseen Kristukseen -kappaleen kertosäemantra jäi kaikumaan korviin poistuvien ihmisten askelten tahdissa.

Tero H. Savolainen