Saattohoito on muutakin kuin kivunlievitystä

• 28.04.2014 13:45

Maarit Drachman kertoi huonoista kokemuksistaan äitinsä saattohoidossa ja toivoi, että sen kehittämisestä vastaisivat muutkin kuin siihen erikoistunut Terho-koti (K&k 2.4.).

Kirjoitus oli tärkeä. Jokainen pelkää kipua, ja sen välttäminen on huomioitava kuolevan ihmisen hoidossa. Hoidon ei pidä kuitenkaan rajoittua vain lääketieteelliseen hoitoon. Myös henkisten ja sosiaalisten huolien tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeää. Fyysistä kipua ei voi hoitaa erillisenä muista tekijöistä. Siksi saattohoidossa tulee keskittyä kivun lievittämisen lisäksi turvattomuuden, yksinäisyyden ja ahdistuksen lieventämiseen.

Hyvässä saattohoidossa potilaan elämänhistoriaa ja yksilöllisyyttä kunnioitetaan huomioimalla hänen elämänsä historia ja sitä minkälainen elämä on ollut. Myös vapaaehtoistyöntekijöillä on merkittävä rooli olla kuolevan seurana. Ketään ei tulisi jättää yksin.

Diakonissalaitoksen sairaalassa on toteutettu ja kehitetty jo vuosia kuntouttavaa saattohoitoa, jossa kuolevan ja läheisten huomioiminen ja kuunteleminen on saattohoidon perusta. Kun saattohoidosta on päätetty, keskustellaan yhdessä potilaan tilanteesta, taudin kulusta, oireista ja esitetään potilaalle eri hoitovaihtoehtoja. Potilaan omat toiveet ja hoitotahto ovat hoidon lähtökohtana. Läheinen voi halutessaan osallistua potilaan hoitoon.

Läheisen oikeus on saada rehellistä ja ajan tasalla olevaa tietoa potilaan vaiheista ja tilasta sekä lähestyvästä kuolemasta. Diakonissalaitoksen sairaalassa on havaittu, että hyvän ja luotettavan hoitosuhteen luominen läheisiin saattohoidon aikana on ensiarvoisen tärkeää myös potilaalle hyvän saattohoidon varmistamiseksi.

Thea Reikko
Viestintäpäällikkö
Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy