Saattohoidon osaajia. Terhokodin johtaja Juha Hänninen peräänkuuluttaa saattohoidon erikoistumiskoulutusta alan ammattilaisille. – Kirkon diakoniatyöllä on hyvät mahdollisuudet ottaa saattohoidon edistämisessä samanlainen edelläkävijän tehtävä kuin aikoinaan ylivelkaantuneiden tukemisessa, hän arvioi.
Saattohoitoon pääsee Helsingissä hyvin
Kuolevalle potilaalle luodaan saattohoidossa mahdollisuus lempeään lähtöön.
Teksti Salla Korpela
Kuva Esko Jämsä
Saattohoidosta käydään nyt vilkasta keskustelua. Saattohoidon, eli kuolemaan johtavan sairauden viimeisiä vaiheita elävän potilaan hoidon tukeminen, on yksi tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohteista. Parhaillaan kerätään myös nimiä saattohoitolakia vaativaan kansalaisaloitteeseen.
Noin kolmasosa kuolevista tarvitsee saattohoitoa. Heistä suurin ryhmä ovat syöpäpotilaat. Käytännössä saattohoito tarkoittaa kuolevan kokonaisvaltaista hoitoa, oireiden lievitystä, kivunhoitoa ynnä henkistä sekä hengellistä ja sosiaalista tukea, jossa huomioidaan myös kuolevan omaiset.
– Meillä Helsingissä on muuhun maahan verrattuna melko hyvä tilanne. Kutakuinkin kaikki tarvitsevat pääsevät saattohoitoon, toteaa Terho-kodin ylilääkäri Juha Hänninen.
Pääkaupunkiseudulla saattohoito on jaettu kolmeen vaativuustasoon. Erilaisissa tilanteissa olevien potilaiden hoitopaikat valitaan hoidon vaativuuden mukaan. Kyse on oireiden ja ongelmien vaikeusasteesta, ei iästä tai diagnoosista.
Suursuon sairaalassa on 25-paikkainen saattohoito-osasto, ja lisää saattohoidon vuodepaikkoja on suunnitteilla. Kotisairaalat tuovat saattohoitoa potilaan kotiin vuorokauden ympäri, kaikkina vuoden päivinä. Sen tuella saattohoito voidaan toteuttaa myös palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, jolloin kuolemaa lähestyvää potilasta ei tarvitse siirtää sairaalaan.
Vuodesta 1988 lähtien toimineeseen Terho-kotiin ohjataan kaikkein vaativinta hoitoa tarvitsevat, nuoret ja pienten lasten vanhemmat. Terho-kotiin tulevat myös ne, joilla on vaikeita oireita kuten hengenahdistusta ja oksentelua tai erityisen vaikea psykososiaalinen tilanne. Terhokoti on myös alan osaamiskeskus, joka konsultoi ja kouluttaa muita terveydenhuollon yksiköitä saattohoidossa.
Juha Hänninen korostaa, että saattohoidon ydin ei ole lääketieteessä, vaan se on kohtaamista, vuorovaikutusta, tyynnyttelyä ja turvallisen olon luomista potilaalle ja hänen läheisilleen. Lääkkeellinen hoitaminen on vain osa sitä.
Yhteisvastuukeräyksen tuella on tarkoitus järjestää saattohoidon erityiskoulutusta terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Tilanne muualla Suomessa on heikompi kuin pääkaupunkiseudulla ja vaihtelee paikkakunnalta toiselle.
Tavoitteena on kerätä noin 800 000 euroa ja kouluttaa syksystä 2015 lähtien lääkäreitä, hoitajia ja muita terveydenhoitoalan ammattilaisia saattohoidon osaajiksi. Lisäksi on tarkoitus luoda valtakunnallinen ammatillinen konsultaatioverkosto, josta tätä työtä tekevät saisivat apua ja tukea kuolevan kärsimysten hoidossa.
Terho-kodin taustayhteisö Terho-säätiö koordinoi hanketta ja toteuttaa sen yhteistyössä muiden saattohoidon toimijoiden kanssa.
– Pitkällä aikavälillä saattohoidon tasokas opetus täytyy saada juurtumaan terveydenhoitoalan oppilaitoksiin. Sitä kautta voidaan saada nykyistä runsaammin lääkäreitä ja sairaanhoitajia, joilla on sekä kiinnostusta että osaamista, Hänninen toteaa.
Tämä ei ole Yhteisvastuukeräyksen vastuulla, vaan pallo on alan koulutuksesta päättävillä tahoilla.
Yhteisvastuukeräys-kampanja korostaa myös seurakunnallisen sielunhoitotyön roolia kuolevien ja heidän läheistensä kohtaamisessa. Kehityshankkeessa mukana oleva Juha Hänninen arvioi, että näkyvä ja palkittukin kampanja on jo herättänyt seurakuntia esimerkiksi järjestämään vapaaehtoistoimintaa kuolevien ja heidän perheidensä tueksi.
Jaa tämä artikkeli: