Vierellä ja korvana. Saattohoidon vapaaehtoisen tärkeä tehtävä on kuunnella sekä potilasta että omaisia. – Tavanomaiset keskustelu- ja kuuntelutaidot riittävät, sanovat vapaaehtois-työntekijä Nanna Pohjalainen (vas.) ja sairaalapastori Merja Hållfast. Heidät kuvattiin Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa.
Saattohoitoon uusia vapaaehtoisia
Saattohoidon vapaaehtoistyöntekijä voi läsnäolollaan tuoda kuolevalle turvaa ja näin helpottaa hänen oloaan.
Teksti Eila Jaakola
Kuva Sirpa Päivinen
Helsingin seurakuntayhtymä järjestää tulevana syksynä saattohoidon vapaaehtoisten koulutuksen yhteistyössä kaupungin kanssa.
Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen johtajan Maritta Haaviston mukaan saattohoitoon toivotaan vapaaehtoisia, koska kuoleman lähetessä ihmisen läheisyyden ja kosketuksen tarve korostuvat. Hoitajilla ei ole mahdollisuutta olla jatkuvasti tarvitsevan vierellä.
− Lisäksi kaikilla ei ole omaisia, he asuvat kaukana tai siteet heihin ovat katkenneet, jatkaa Suursuon sairaalan saattohoito-osaston osastonhoitaja Paula Lagerstam.
Saattohoidolla tarkoitetaan kuolemaa kohti kulkevan ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa ja hänen tarpeidensa huomioimista. Fyysisen hoidon lisäksi tulee muistaa henkinen, hengellinen ja sosiaalinen puoli.
Vapaaehtoisen tehtävänä on olla kiireettömästi läsnä kuolevan rinnalla. Sairaalapastori Merja Hållfast kuvailee, että kun elämä on hiipumassa, monella on luonnollisesti päällimmäisenä pelko siitä, mitä on edessä. Toisen ihmisen läsnäolo lisää turvaa ja luottamusta siihen, että kaikki ei sittenkään häviä.
Parantumattomasti sairaalla on usein tarve kerrata elettyä elämää tai keskustella hengellisistä asioista. Siksi on tärkeää, että vierellä on joku, joka kuuntelee. Vapaaehtoinen voi myös lukea ääneen tai vaikka laulaa, sillä tuttujen laulujen kuuleminenkin lohduttaa.
Vapaaehtoisen avulla omainen saa välillä tarvitsemansa hengähdystauon. Myös omaisen turvallisuudentunne vahvistuu, kun potilas ei jää yksin.
Kotona asumista tuetaan tänään voimakkaasti. Se merkitsee sitä, että ihmisten on tarkoitus myös kuolla siellä missä he asuvat. Koti voi olla myös palvelutalossa. Moni tahtoo myös kuolla kotona.
Koulutuksessa käsitellään muun muassa kurssilaisten omaa suhdetta kuolemaan, omaisten huomioon ottamista ja itsensä hoitamista. Kurssin käyminen ei vielä velvoita mihinkään, mutta toiminta edellyttää sitoutumista. Silloin myös vapaaehtoinen saa tehtävästään eniten irti.
– Vapaaehtoisella tulee myös olla valmiuksia käsitellä kuolemaa, muuten ei siinä tilanteessa pysty toimimaan, Merja Hållfast toteaa.
Maritta Haavisto ja Paula Lagerstam korostavat, että varsinainen hoitotyö on ammattilaisten asia. Vapaaehtoiset eivät ole terapeutteja, vaan tavalliset keskustelu- ja kuuntelutaidot riittävät.
Nanna Pohjalainen kävi saattohoidon vapaaehtoistyön koulutuksen viime syksynä. Hän on tehnyt työuransa vanhusten hoitajana.
– Tiedän kokemuksesta, miten kiireistä arki voi osastolla olla. Nyt voin pysähtyä saattohoidettavan viereen ja antaa hänelle tunteen toisen ihmisen läsnäolosta.
− Kurssi oli hyvä ja siellä tuli riittävästi tietoa. Parasta oli henkisten ja hengellisten asioiden läpikäynti. Sen ansiosta voi – ehkä – saada valmiuksia asettua sekä kuolevan että omaisen asemaan.
Koulutuksen käytyään Pohjalaiselle tarjoutui tilaisuus vierailla erään parantumattomasti sairaan luona, ensin ulkoilemassa, sitten potilaan kunnon romahdettua vuoteen vierellä.
– Oli hyvä, että vierailujen myötä meille ehti syntyä luottamus jo ennen saattohoitovaihetta.
− Vapaaehtoisen on tärkeää kuunnella potilasta herkällä korvalla ja kunnioittaa hänen toiveitaan. Koulutuksessa korostettiin, että menemme potilaan luo tavallisena ihmisenä, lähimmäisenä. Kuoleva saattaa arvostaa vapaaehtoisen kanssa käytyjä keskusteluja, koska silloin hänellä ei ole taakkaa omaisten surusta ja ahdistuksesta, Pohjalainen miettii.
Saattohoidon vapaaehtoisten koulutuksen järjestävät seurakuntayhtymän sairaalasielunhoito ja diakonia. Yhteistyökumppaneina ovat Suursuon sairaalan saattohoito-osasto, kaupungin kotisairaala sekä Itä-Helsingin monipuoliset palvelukeskukset ja palvelutalot. Palvelutalossa ja vanhustenkeskuksessa voi ensin toimia asukkaan ystävänä ja tutustua taloon. Myös saattohoidon vapaaehtoisuus on siten luontevampaa.
Vapaaehtoisten tukena kentällä ovat asiaan nimetyt yhteyshenkilöt ja seurakuntien puolelta järjestetään säännöllinen työnohjaus.
Koulutus alkaa Myllypuron vanhustenkeskuksessa lauantaina 20.9., minkä jälkeen on kokoontuminen viitenä torstai-iltana. Tiedustelut ja ilmoittautumiset viimeistään perjantaina 29.8. sairaalapastori Merja Hållfastille p. 050 365 1002 tai merja.hallfast@evl.fi. Sähköpostiin tulee liittää puhelinnumero yhteydenottoa varten. Ilmoittautuneet haastatellaan etukäteen ja ryhmä kootaan haastattelujen perusteella.
Jaa tämä artikkeli: