Netlibris-kerholaisten lempisatuja ovat Grimmin sadut, Muumilaakson tarinat sekä kertomukset Peppi Pitkätossusta, Peter Panista ja Adalmiinan helmestä. Kuvassa Tara Talsio, Maria-Rosa Phan, Nicola Liesjoki ja Eveliina Ranta. Kuva: Sara Huhtinen
Sadut värittivät koulupäivän
Pojan kasvoilta paistaa aito hämmennys. "Mitä kieltä tuo oli?" hän kysyy opettajaltaan, kun islantilainen Magnus Logi Kristinsson on sulkenut mukanaan tuomansa satukirjan ja pannut sen kainaloonsa.
Soukan koulun yli 500 oppilaalla on 22 omaa äidinkieltä. Viime perjantaina vietetyllä Satupäivällä haluttiin luoda lisää tilanteita, joissa voidaan tutustua oppilaiden kulttuureihin. Kouluun oli kutsuttu lasten vanhempia ja isovanhempia kertomaan satuja omalla äidinkielellään.
Kristinsson luki omasta lapsuudestaan tutun tarinan Dimma Limm -prinsessasta ja joutsenesta, joka lopulta muuttui prinssiksi.
"Lapsia kiinnosti kuulla islannin kieltä. Jälkeenpäin he kysyivät paljon Islannista ja erityisesti tulivuorista. Tulisin mielelläni uudelleenkin kertomaan kotimaastani," pohti Magnus Logi.
"Juuri tätä satupäivällä tavoittelemmekin: kotien ja koulujen yhteistyötä, sitä että tulemme ulos lokeroistamme," ilahtuu päivää toista kertaa kirjastotiimin kanssa suunnittelemassa ja toteuttamassa ollut kirjasto-opettaja Jaana Sykäri.
Lukupiiriläiset antavat
kirjasuosituksia
Viidesluokkalaisen Iyobor Imudian vanhemmat ovat lähtöisin Nigeriasta.
”Minulle on luettu sekä englantilaisia että afrikkalaisia satuja, kun olin pieni. Osa niistä oli ihan hassuja. Osa oli pelottavia. Niissä on myös paljon fantasiaa mukana. Kirjat sain isoisältäni ja isältäni. Nyt olen lukenut esimerkiksi Tulen salaisuus -kirjoja, joissa kerrotaan mosambikilaisesta tytöstä.”
Imudia on yksi koulun Netlibris-lukupiirin jäsenistä, jotka keskustelevat lukemistaan kirjoista Iivisniemen ja Tiistilän koulujen oppilaiden kanssa ja antavat kirjasuosituksia toisille koululaisille. Kerholaiset ovat himolukijoita, joiden käsissä kirjat eivät kauaa vanhene.
"Viikossa luen kaksi klassikkoa, kuten Astrid Lindgrenin satukirjoja. Joskus luen puoleen yöhön saakka. Ja silloinkin tuntuu, että on mennyt vain viisi minuuttia, vaikka oikeasti on kulunut kolme tuntia" kertoo kerhoon myös kuuluva Ninni Tavastila.
Lasten kiinnostus
paras palkkio
Koulun valoisaan lasiaulaan on aseteltu houkuttelevan näköisiä säkkituoleja kuin levähtämistä varten. Paikalle tupsahtaa luokallinen lapsia odottelemaan työpajavuoron alkua.
"Haluatteko kuulla pari runoa?" kysyy Marja-Liisa Nisula säkkituoleihin asettautuneilta lapsilta. "Tän mä tiedän!" hihkaisee kuuntelemaan jäänyt tyttö, kun runo Tunteellinen siili alkaa.
Nisulan lapsenlapset käyvät Soukan koulua, ja Lahden kaupunginteatterissa elämäntyönsä tehneelle näyttelijälle oli mieluista tulla kutsutuksi koululaisten satupäivään esiintymään.
"Vieläks te jaksatte kuunnella?" varmistaa Nisula yleisöltään. "Tietty jaksetaan," vastaa yksi pojista odottavasti.
Satupäivän tapahtumia 18. lokakuuta on myös WeeGee-näyttelykeskuksen museoissa, Gallen-Kallelan museossa, Ison Omenan kirjastossa sekä Teatteri Hevosenkengässä. Lisätietoja: www.satupaiva.fi
Jaa tämä artikkeli: