Sähköherkkyyttä ei otettu vakavasti
Ylilääkäri Markku Sainio arveli sähköherkkyyden aiheuttajaksi pelkoa tai tietoisuutta säteilystä (K&k 10.12.2014). Tunnen lukuisia rationaalisia, oireitaan kriittisesti tutkivia sähköherkkiä, joiden sairastumista tuo ei selitä.
Valoherkkyys tunnetaan lääketieteessä. Miksi muut sähkömagneettiset säteilyt eivät herkistäisi? Oma säteilyherkkyyteni on todettu jopa sairaalan vahvasti sähköistetyssä heräämössä, jossa leikkauksen jälkeen olin kytkettynä automaattiseen verenpainemittariin. Hurjia lukemia ihmeteltiin viisi tuntia. Vihdoin lääkäri päätteli: ”Jospa se on sähköherkkyyttä” (olin kertonut ominaisuudestani etukäteen). Minut irrotettiin laitteesta ja vietiin kokeeksi potilashuoneeseen. Siellä paine mitattiin manuaalisella mittarilla. Jo kuljetuksen aikana verenpaineeni oli laskenut 170:een.
Itse en nukutuksen ja kipulääketokkuran takia tilastani tajunnut mitään. Tapahtunut kerrottiin minulle jälkeenpäin. Miten nukutettu voi pelätä? Minä ja kymmenen muuta sähköherkkää kerromme nimellämme ja kuvallamme kokemustarinamme teoksessa Kun säteily satuttaa (Edita 2012).
Sainio mainitsi tuloksettomat tunnistamiskokeet. Ne epäonnistuvat monista syistä. Jos esimerkiksi herkistynyt saa kotiolosuhteet kuntoon, hän vahvistuu, eikä tunne altistuksia tunteihin. Jos hän reagoi, kipu jää päälle, ja uusinta-altistukset eivät erotu. Oireet voivat tulla viiveellä, eivätkä kaikki sairastuneet reagoi samoille taajuuksille. Ja kyllä rankkoja oireita kokenut oppii ennakoimisenkin! Vääriä diagnooseja tehdään vastaanotoillakin.
Anelma Järvenpää-Summanen
kirjailija
Artikkelissa Sähköstä sairas (K&k 10.12.2014) annettiin sähköherkkyydestä liian yksipuolinen näkemys. Lauri Purasen mukaan kännykän säteily on hyvin vähäistä käyttäjälle. Ylen MOT-ohjelmassa (8.12.2014) paljastettiin, ettei nykypuhelimia voida rinnastaa peruskännyköihin – niiden wlan-toiminnot altistavat käyttäjää merkittävästi peruskännyköitä enemmän.
Toisaalta WHO on 2011 luokitellut myös tavalliset peruskännykät ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”. Helsingin yliopiston dosentti Dariusz Leszczynski kommentoikin ohjelmassa, että nämä kauppojen hyllyiltä ostettavat kännykät eivät välttämättä olekaan kuluttajalle turvallisia, koska niiden turvallisuusmääräykset ovat ajastaan jäljessä. Ne huomioivat vain lyhytkestoisen lämpösäteilyn, eivätkä biologisia tai kumuloituvia vaikutuksia. Syöpäriskin ohella onkin havaittu reaktioita uneen, aivosähkökäyrään, oppimiseen, käyttäytymiseen ja hedelmällisyyteen.
Markku Sainio viittasi provokaatiotutkimuksiin, joissa sähköherkät eivät ole kyenneet tunnistamaan, onko matkapuhelin kytketty päälle vai pois. Provokaatiotestit ovat epätieteellisiä, koska tutkimuslaboratoriossa voi esiintyä taustasäteilyä, tai jotkut herkistyneet reagoivat testiin vasta viiveellä. Mikä merkitys on sillä, että matkapuhelinteollisuus rahoittaa ja toimittaa laitteet testeihin?
Italialaisraportin (Luca, 2014) mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni entsyymitasolla. Sähköherkillä hapettunutta Q10-koentsyymiä oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, joka ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7-kertaiseksi kontrolliryhmään nähden.
Erja Tamminen
tietokirjailija
puheenjohtaja, Sähköherkät ry
Jaa tämä artikkeli: